Lääkärin vaimo kuolee hit-and-run -tapauksen myötä. No siitä lähes puhumaton lekuri ottaa loppuelämänsä periaatteeksi run-and-hit. Kohteena tietty mieleltään sairas mekanoheppu, jonka päivät kuluu ajamalla autolla naisten yli. Takaa-ajoreissua riittää, elokuvan nimen mukaisesti, pitkin ja poikin baanoja.
Ei ole ihme ettei tästä elokuvasta ole kuullut ennakkoon mitään. Highwaymen ei kertakaikkiaan ansaitse tilaa alan lehdissä. Käsikirjoitus ja juoni ovat niin köykäiset, että elämänsä aikana yli kymmenen leffaa nähnyt voi arvata tarinan kulun – ja hekotella tahattomalle koomisuudelle. Jotain Crash-leffan tapaista vistoa tunnelmaa on tavoiteltu, mutta floppipätkät vesittävät koko jutun.
Henkilögalleria koostuu lääkäristä (Jim Caviezel), psykopaatin uudesta kohteesta (Rhona Mitro), tieliikennetarkastajasta (Frankie Faison) ja mekanopsykopaatista (Colm Feore). Jokainen rooli on lähes ilman repliikkejä, paitsi tietysti huonoon elokuvaan sopivan selitysosan verran.
Tuskin näyttelijätkään ovat muuhun tyytyväisiä kuin katsoja:leffa ei kestä kuin reilun tunnin.
Teknisestikin leffa tökkii tavalla johon ei ole törmännyt kuin DVD-formaatin alkutaipaleella. Keskiäänet, kuten puhe, toistuu todella pienellä volyymillä, mutta muu kilke-kalke pauhaa suhteettomalla tasolla.
