On ihan pakko hehkuttaa hieman Tarantino on Tarantino -kirjaa, tuota Jami Bernardin kirjoittamaa, joka sai minut ylipäätänsä kiinnostumaan Killing Zoesta. Ohjaajana toimi Tarantinon leffafriikkikaveri Roger Avary, joka on (suotta?) jäänyt Tarantinon jalkoihin. Kyllä ainakin meikäläisen sai vakuuttumaan ohjaajan- ja käsikirjoittajantaidoistaan, kun mies osaa tarttua aiheeseensa tarvittavalla vakavuudella, mutta myös lievällä huumorilla.
Kun katselee leffan kansia, tulee sellaiset fiilikset, että hei, tämähän on varmaan täyttä roskaan. Juoni kuulostaa teennäiseltä, saa mielikuvat “wanna be -Tarantinosta” ohjaajana ja ainoa tuttu nimi on Eric Stoltz. Eli asennoituu odottamaan jotain enintään 2 tähden roskaa. Usein on myös onnistuttu kliseisestä aiheesta, kuten tässä tapauksessa pilalle menneestä pankkiryöstöstä, tekemään onnistuneita elokuvia. Onnistunut elokuvahan on kaikkien asioiden onnistumisien tulos, mutta kolme tärkeintä tässä ovat mielikuvituksellinen ympäristö, hyvät näyttelijät ja se, että elokuva muuten vaan sattuu olemaan niin armottoman “cool”.
Havaittavissa on tekijöiden into elokuvan tekemiseen ja intohimo, suoranainen rakkaus liikkuvaa kuvaa kohtaan. Käsikirjoitus on vihaisen miehen tekemä, suorasanainen ja -toimintainen, eikä missään nimessä opettavainen tai sanomaa sisältävä. Tällaisten seikkojen ansiosta elokuva pelaa hyvin viihteenä niille, jotka osaavat ottaa suht väkivaltaisenkin elokuvan sen vaatimalla tavalla – eli tyyliin: lisää tärpättiä!
nimimerkki: Viisas
