Kun yhteen lyödään taitavat koomikot Steve Martin ja Chevy Chase sekä komedian taitava ohjaaja John Landis, niin kyllähän siitä jotain hyvää pitää syntyä. Sitten kun valmistusajankohtana on vielä 1980-luku, jolloin nämä miehet olivat parhaimmillaan, tuloksena on pakko olla vankalla ammattitaidolla tehty nauruhermoja kutkuttava komedia. Kun Steve Martinin nimi on mainittu myös yhtenä elokuvan käsikirjoittajana, niin kyseessä ei voi olla mikään huono leffa. Tuloksena syntyi Kolme kaverusta, mutta oliko tämä sitten niin erikoinen leffa?
Mitään hirveitä kehuja pläjäys ei ole kerännyt, eikä se ole kerännyt huimasti huomiotakaan. Landisin muihin ohjauksiin verrattuna tämä elokuva ei ole ollenkaan niin energinen sekoilu kuin Delta-jengi, yhtä siististi toteutettu kuin Blues Brothers tai yhtä näyttävä kuin Ihmissusi Lontoossa. Kuitenkin tällaista typerää pöhköilyä katselee ihan mielellään, aivoja ei tarvitse käyttää ja vitsitkin tuovat mukavasti hymyn huulille. Landisin muiden ohjausten tavoin Kolme kaverusta pääsee kunnolla vauhtiin vasta loppupuoliskolla, mutta silloin sitä vauhdissa ollaankin.
Eletään jotain mennyttä aikakautta, aikaa, jolloin mykkäelokuvat olivat valloittaneet elokuvamarkkinat. Villissä lännessä sijaitsevassa köyhässä kylässä köyhä nainen (Patirce Martinez) poikansa kanssa näkevät pätkän mykkäelokuvasta, jossa seikkailee kolme amigoa. Nainen luulee elokuvaa todeksi ja päättää kutsua kolme amigoa suojelemaan omaa kyläänsä pahamainesen El Guapon (Alfonso Arau) johtamalta rosvojoukolta rahapalkkiota vastaan. Elokuvastudiolta juuri potkut saaneet kaverukset, Dusty (Chase), Lucky (Martin) ja Ned (Martin Short), luulevat keikkaa tavalliseksi näytökseksi ja rahapulassa tietenkin suostuvat siihen ilomielin. Sitten kun pojille selviää, missä he ovat mukana, on heidän aika näyttää todellinen sankaruutensa ja käyttää pienikokoisia aivojaan.
Käsikirjoituspuolella ei ole ihan kaikkea loppuun asti mietitty ja leffa koostuukiin juonta kannattelevista kertakäyttövitseistä. Mitään suurta Kolme kaverusta ei tarjoa, mutta ei se ole selvästikään ollut sen tarkoitus. Thoke kyllä viihtyi mukavasti tämän parissa yhden illan ajan, eikä pistäisi pahaksi uusintakierrostakaan. Chase ja Martin ovat ihan hauskoja, mutta kumpikaan ei vedä parastaan show’ta. Yleensä ärsyttävä pikkumies Martin Short kuitenkin vetää varmaankin uransa parhaimman roolisuorituksen, ärsytyksen sijaan hän tuottaa katsojalle monet naurut. Ohjaus on taattua 1980-luvun Landisia ja musiikkinumerot on hauskasti toteutettuja. Tällaista leffafriikkiä hymyilytti myös mainiosti toteutetut parodiset kohtaukset.
