Hollywoodin tämän hetken osaavimpia viihdeohjaajia on ehdottomasti herra nimeltä Gregory Hoblit. Mitään maailmaa mullistavia teoksia heppu ei ole vielä saanut suollettua ulos, mutta viihdyttäviä rikostrillereitä sitäkin enemmän. Edward Nortonin vakuuttava ensimmäinen pitkäelokuva Alaston pelko, kauhuelementeillä kuorrutettu jänskä Kadotettu sekä aikamatkustelua sivuava Frequency ovat kaikki tarjonneet varsin viihdyttävät elokuvaillat. Hoblit sai hyvää kokemusta ohjatessaan 1980- ja 1990-luvuilla Steven Bochcon sarjoja (mm. Hill Street Blues, L.A. Law ja NYPD Blue), minkä ansiosta hän kyllä taitaa sujuvan jännitysnäytelmän kerronnan. Meriittiensä vuoksi Hoblitin nimeä on voinut aina käyttää laaduntakeena valittaessa videovuokraamosta viikonloppuillan viihdykettä. Enpä ollut kuullut hänen uusimmasta teoksestaan Untraceable mitään, mutta Hoblitin nimi ohjauskrediiteissä sai minut valitsemaan tämän sarjamurhaajafilmin lukuisten leffojen joukosta.
Noh, eipä ole Hoblitin vahvin veto kyseessä. Diane Lanen esittämä tyttärelleen omistautuva yksinhuoltajaäiti työskentelee FBI:n nettirikoksiin keskittyneessä yksikössä, joka tekee järkyttävän löydön. Killwithme.com sivusto tarjoaa mahdollisuuden käyttäjilleen osallistua shokeeraavan murhan tekoon, sillä mitä enemmän kävijöitä, niin sitä nopeammin brutaali tappaminen tapahtuu. Kissan surmaamisella alkavan sivuston materiaali vain rankkenee ja murhat käyvät yhä kauhistuttavammiksi.
Internetin maailmaa voi onnistuneesti käyttää hyödykseen rakentaessaan tummasävyistä trilleriä, mutta tällä kertaa ei onnistuta luomaan keskinkertaista jännäriä enempää. Untraceablella olisi mahdollisuus muodostua jopa psykologiseksi tutkielmaksi ihmisen viehätyksestä pahuutta ja perverssejä fetissejä kohtaan, niin kuin viime vuosien inhottavimpiin ja äärimmäisen oudolla tavalla kiehtovampiin elokuviin lukeutuva nettimaailmaan sijoittuva Feed onnistui tekemään. Murhat ovat rankkoja, pahis sopivan psykopaattinen ja kokonaisuus soljuu vaivattomasti eteenpäin, mutta kyseessä on kaikin puolin tuttu ja turvallinen rutiinisuoritus. Käsis ei anna mitään uutta, vaan käyttää hyväkseen sarjamurhaajaleffojen moneen kertaan käytettyjä kliseitä. Kyllästyneen oloiset näyttelijät eivät saa puhallettua tylsiin hahmoihinsa mitään kiinnostavaa, eikä heistä pahemmin tule välittämään elokuvaa katsoessaan. Sankarittaren osassa nähtävä Diane Lane näyttelee rakastavaa äitiä, jonka työ syö liikaa aikaa yksityiselämältä, ja Colin Hanks nähdään taas “hauskoja” vitsejä laukovana työtoverina. Hohhoijaa.
Gregory Hoblit kuitenkin näyttää taas taitonsa osaavana viihteellisen elokuvan ohjaajana. Tarinankerronta on sujuvaa, kuvakulmista löytyy visuaalista silmää ja turhaa poljentaa on vältetty. Paremmalla käsiksellä Hoblit saa kyllä hyvää jälkeä aikaiseksi, mutta tällä kertaa kävi näin. Kaikki pointsit menevät kuitenkin Hoblitille toivoen hänelle parempaa onnea seuraavan projektin kanssa. Untraceable omistaa myös sen verran vaikeasti muistettavan nimen, että tuskinpa sitä tulee jälkeenpäin muisteltua. Keskinkertaisen filmin katselee tasan yhden kerran ja painuu sen jälkeen vähemmän onnistuneiden Seitsemän- ja Uhrilampaat-jäljittelijöiden joukkoon. Eipä ihme, että en ollut kuullut tästä mitään ennen katsomista.
