Kun Hapa oli 7 vuotta vanha, niin hän sai naapurikseen Vähyn. Pojista tuli heti kavereita ja he viettivät yhdessä nuoruutensa kotikaupungissaan Porissa. He asuvat lähellä rautatietä, jonka varrella he skideinä tekivät verivalan. Heidän piti olla ystäviä elämänsä loppuun saakka. Hapa menestyy koulussa, mutta Vähy ei saa samanlaista menestystä. Hapan vanhemmat jopa yrittävät kieltää poikien välisen ystävyyden, mutta kaveria ei noin vain jätetä. Hapa pääsee lukioon ja sitä kautta opiskelemaan. Muutto kotikaupungista opiskelujen vuoksi tulee pian hyvin ajankohtaisesti. Vähy tekee hanttihommia ja pörrää baareissa, mutta eipä hän ole kovin tyytymätön elämäänsä. Hiljalleen ystävät kasvavat erilleen sitä tahtiin kuin elämä heitä heittelee.
Aikoinaan aikamoinen yleisömenestys Veturimiehet heiluttaa oli lopullinen läpimurto Samuli Edelmannille ja Santeri Kinnuselle. Kyseessä on perinteinen nuortenelokuva ja ystävyyskuvaus, jota voisi kutsua aidonoloiseksi ja elämänmakuiseksi. Leffa kuvaa hyvin elämän poukkoilevaa tyyliä. Kari Paljakan ohjaus on vieläpä tunnelmallista ja muutamassa kohtauksessa ohjaaja pääsee näyttämään todelliset kykynsä. Taustalla soivat aikansa hittibiisit.
En ole ennen pitänyt Santeri Kinnusta kovin hyvänä näyttelijänä, mutta tässä hän vetää todella hyvän roolin Hapana, lupaavana kirjailijan alkuna. Yleensä vakuuttava Samuli Edelmann puolestaan ei pääse myöhemmän uransa tasolle kovempaa poikaa esittävänä Vähynä. Ei hänen suoritustaan voi haukkua, mutta siitä tulee väkisinkin mieleen Vintiöt-sketsi Rane ja Keravan kollit.
Käsis on aika tylsä ja liian perinteinen. Juoni laahaa välillä pahasti ja varsinkin keskittyessä Hapan opiskeluvuosiin katsoja potee haukottelutautia. Pääkaksikkoa lukuunottamatta näyttelijätyö on pahuksen tönkköä.
Kari Paljakka ei itse ollut elokuvaansa tyytyväinen, mistä seurasi monen vuoden tauko elokuvarintamalta. Onneksi hän palasi ja ohjasi oikean mestariteoksen, Eläville ja kuolleille. Ei tätäkään Veturimiehet heiluttaa -filkkaa kannata ollenkaan hävetä. Pienistä vioistaan huolimatta pätkä on varsin pätevä elokuvatyö, joka ainakin näyttää ohjaajallaan olevan kykyjä.
