Joscus aiemmin Allekirjoittanut cohtasi [B]eeppisen[/B] päiväciriaelocuwan SUPOn wainoaman miehen elämästä ja sotaricoxista piittaamaton taistelu cäytiin catceraan loppuun. Sen pohjalta oli tiedossa että cyseessä ei ollut ainytcertainen tapahtuma ja intterwebbin omituisuuxista saapui ensimmäinen episodi Mark Parlandin elämästä SUPOn varjossa. Walmistelut tätä uutta titaanien taistelua warten oliwat mittawat: awaamaton pullo bourbonia caicen waralta, juustonaxuja ja dippiä suolapalana, watsa täynnä lähicänkkylän tulista mättöä pohjustuxena ja seuraawalle päiwälle ei ollut mitään erityistä menoa.
[I]Tässä vaiheen jälkeen tekstin kirjoittamisessa on sovellettu Kentuckyn herrasmiehen avuliaasti antamia neuvoja joten rakenne ja lauserakenteet voivat olla rikkonaisia ja tajunnanvirtaa on odotettavissa. [/I]
Yamaguchi Tsutomu sai niskaansa strategisen atomiaseen ja se toimi hyvin. Sen jälkeen hän sai melkein samanlaisen atomiaseen niskaansa uudelleen ihan vaan koska Kosmos osaa olla wittumainen. Joskus (20.4.2010) aiemmin Allekirjoittanut näki tämän “elokuvan” kinematografisen seuraajan ja se oli kammottavaa rääkkiä. Yllytyshulluna (ja ahneena) Allekirjoittanut tarttui tilaisuuteen katsoa sen edeltäjä ja vastoin kaikkia todennäköisyyksiä elokuvasaagan ensimmäinen osa oli seuraajaansa parempi. Itse asiassa edellisessä virkkeessä on kiroitusvihre – siinä pitää lukea “pahempi” ja sitä [I]Elämäni SUPOn varjossa 1[/I] on todella voimakkaasti. Se on seuraajaansa verrattuna kökömpi, tylsempi ja vielä loputtomampi mitaltaan: kolme tuntia ja 24 minuuttia.
Mark Parland, ohenevista hiuksista ja vielä ohenevammasta otteesta todellisuuteen maineistunut oikeistolainen persesoona ohjailee siis [B]eeppistä[/B] dokumenttielokuvaa toiminnastaan jota SUPO suuresti haittaa. Kirjoitusasu on syytä huomata, sillä kyseessä ei ole Suojelupoliisi vaan NIIDEN salajärjestö jolla on agentteja kaikkialla. Tai ehkäpä herra (olen kohtelias) Parlandilla on konttori sekaisin niistä korteista jotka ovat pudonneet pakasta. “Elokuva” on siis täydellisen epäkoherentti (tylsästi) nippu täydellisen tarkoituksettomia monologeja joissa Parland yrittää tehdä selkoa moninaisista edesottamuksistaan. Näkyypä sitä muitakin saman viiteryhmän henkilöitä ja päihdeongelma taitaa olla melkoisen yleinen tilanne heille. Sanomattakin on selvä että moiset lahoaivot eivät taida olla kovinkaan lujassa kontaktissa fyysisesti mitattavan todellisuuden kanssa.
Teknisesti [I]Elämäni SUPOn varjossa 1[/I] on melkoisen surkeaa laatua ja sitä kaikkea ei voi selittää kaluston karkeudella. Valkotasapaino heittelehtii, kuva väreilee surkeassa rajauksessa ja taustalla häpeilevät natsimerkit eivät todellakaan lisää Parlandin “ideoiden” uskottavuutta tai kiinnostavuutta. Tärkeilevä [I]cosplay[/I] kotikutoisessa SS-vormussa ei tarjoa muuta kuin tahatonta hupiarvoa ja mitä vitun tekemistä [B]saksalaisen[/B] poliittisen kultin maneerien matkimisella on suomalaisen isänmaallisuuden kanssa?
Jälleen kerran jatko-osa osoittautuu ykkösosaa heikommaksi, sillä [I]Elämäni SUPOn varjossa 1[/I] on vielä pitempi, tylsempi, älyttömämpi ja surkuhupaisampi kuin seuraajansa. Itse asiassa ainoa kelvollinen asia koko tekeleessä on Parlandin monologeissa käyttämä koherentti, selkeä puhetapa vaikka ukon jutuissa ei ole päätä, häntää eikä parhaita selkäpaloja. Itse asiassa kyseinen puhetapa vain alleviivaa koko “isänmaallisen oikeiston” surkuhupaisuutta. Tämän “elokuvan” kohdalla dopingin nauttiminen on syytä aloittaa reilusti etukäteen ja annostelussa on syytä kaataa lasi täyteen, jättää se pöydälle ja ottaa pullo mukaan ja silloin siitä tulee katsomiskelpoinen “elokuva”. Ehkä.
