Shame on Steve McQueenin kunnianhimoinen yritys käsitellä seksiriippuvuutta. Seksiriippuvuus herättää varmasti melko ristiriitaisia tunteita. Osa näkee addiktiosta kärsivät perversseinä, ja osaa koko ajatus seksiriippuvuudesta naurattaa. Mutta ei varmasti naurata enää Shamen jälkeen. Shame on kunnianhimoinen yritys tuoda seksiriippuvuutta esille, ja saada katsojat ajattelemaan, ja pohtimaan seksiriippuvuutta ihan oikeana addiktiona, joka voi vaivata vaikka omaa työtoveria.
Michael Fassbender (X-Men: First Classin Magneto) näyttelee elokuvan pääosassa Brandon Sullivania, joka näyttää ulospäin täysin normaalilta ja tasapainoiselta henkilöltä. Brandon kuitenkin kärsii seksiaddiktiosta, jota hän tyydyttää esimerkiksi ilotytöillä ja työpaikalla masturboimalla. Alusta alkaen addiktio kuvataan varsin rajuna ja todellisena. Brandon tyydyttää halunsa useasti päivässä, ja etsii jatkuvasti uusia petikumppaneita.
Homma monimutkaistuu, kun mukaan juoneen tulee Brandonin sisko, Sissy (Carey Mulligan). Sisarusten välillä on selkeästi jännitettä, ehkä seksuaalista ehkä ei, mutta katsoja näkee selkeästi, että kaikki ei ole täysin kohdallaan. Kun sisko vielä päätyy sänkyyn Brandonin pomon, David Fischerin kanssa, menee homma yhä vaikeammaksi. Elokuvan hienoin kohtaus tulee juuri tähän hetkeen. Kun sisko ja pomo touhuavat Brandonin asunnolla, lähtee mies juoksemaan. Ehkä jopa liiankin pitkäksi venyvä kohtaus yksinkertaisesti kuvaa sivustapäin Brandonia juoksemassa. Kohtaus on varsin hieno, ja tuo elokuvaan hieman erilaisuutta, mutta kohtaus venyy ehkä liian pitkäksi. Katsoja kerkeää jo useampaan otteeseen ajatella ”Eikö tämä jo lopu?”.
Shame on vakava elokuva, joka käsittelee vakavaa aihetta. Vaikka elokuva käsitteleekin seksiaddiktiota, niin melko vähän näytetään itse akteja. Se on vain hyvä asia, koska aktien näyttäminen lähinnä pilaisi elokuvan, ja osoittaisi huonoa makua. Toki elokuvaan on saatu mahtumaan muutama kohtaus, jossa näytetään ns. ”kaikki”, mutta onneksi tällaisia kohtauksia ei ole paljoa. Jo nämä muutamat kohtaukset osoittavat sen, että ohjaajalla ei ole ollut rohkeutta viedä elokuvaa loppuun asti ilman seksikohtauksia. Tämä varmasti sen takia, että katsojat odottavat näkevänsä seksiä, koska elokuva käsittelee sitä. Pisteitä olisi tullut lisää, jos ohjaaja olisi vienyt elokuvan loppuun asti ilman turhia, ja irtonaisia seksikohtauksia. Ei elokuvassa tarvitse olla pornoa, vaikka se seksiaddiktiota käsittelisikin.
Shame yrittää olla vakava draama, ja se onnistuukin siinä varsin hyvin. Michael Fassbenderin suoritus Brandonina on varsin hyvä, ja mies saa välittymään katsojalle tuskan ja ristiriitaiset tunteet. Toisaalta Shame kärsii lyhyestä kestostaan. Oletin, että Shame olisi vähintään yli kaksituntinen draama, mutta kestoltaan se onkin alle kaksituntinen. Olin hieman yllättynyt, koska alle kahteen tuntiin on vaikeaa saada rakennettua hyvää draamaa, joka koskettaa ja saa ihmiset samaistumaan henkilöihin. Shamen kohdalla käy juuri niin, että se jää kylmäksi, eikä henkilöihin ole oikeastaan minkäänlaista tarttumapintaa. Toinen iso heikkous on se, että ohjaaja olettaa katsojan ymmärtävät asiat, eikä siksi elokuvassa selitetä oikeastaan kunnolla mitään. Henkilöiden taustat jätetään aivan auki, joka aiheuttaa sen että on vaikea ymmärtää seksiaddiktiota. Elokuva oikeastaan vain herättää kysymyksiä, ei vastaa niihin. Miksi Brandon kärsii seksiaddiktiosta, ja mikä on laukaissut sen? Miksi Sissy viiltelee itseään? Suurin osa katsojista ei varmasti ole psykologeja, joten taustojen selittäminen olisi luonut elokuvalle paljon paremman pohjan. Nyt Shame jää vajaaksi, ja kylmäksi elokuvaksi, joka olisi omannut todella paljon potentiaalia.
Ei Shame sentään huono elokuva ole. Seksiaddiktio on aiheena mielenkiintoinen, ja Shamessa se tuodaan esiin oikealla tavalla. Sitä käsitellään vakavasti, ja tuodaan esille sen aiheuttama ahdistus ja tuska. Kukaan ei osaa epäillä, että Brandon kärsii addiktiosta, ja kun työpaikan tietokoneen kovalevykin on täynnä hc-pornoa, syyttää pomo tästä harjoittelijaa. Shame tuo hyvin esille sen, että kuka vain voi olla seksiaddikti; työtoveri, koulutoveri tai vaikka hyvä ystävä. Päällepäin kaikki saattaa näyttää hyvältä, mutta pinnan alla kaikki voi olla toisin.
Näyttelijäsuoritukset ovat Shamen vahvuus. Michael Fassbender tekee vahvan roolin Brandonina, ja paremmalla taustojen kertomisella rooli olisi ollut entistä vaikuttavampi. Carey Mulligan on varsin hyvä Sissyna, vaikka hänen suorituksena ei ole yhtä hieno kuin Drivessa. James Badge Dale (Rubicon, The Pacific) on hyvä Brandonin pomon hahmossa, vaikkei miehen rooli kovin suuri elokuvassa olekaan. Näyttelijöiden välinen kemia on varsin toimiva, ja Brandonin ja Sissyn välinen jännite saadaan luotua luontevan oloisesti.
Shame on lopulta varsin toimiva elokuva, vaikkakin siinä on omat, välillä jopa melko isot ongelmansa. Se kannattaa katsoa, koska se käsittelee aihetta, joka on oikeasti vakava ja tunteita herättävä. Potentiaalia Shamessa olisi ollut paljon suurempaankin.
