Romaniassa syrjäisessä talossa asustelevalla nuorella parilla Clementinellä (Olivia Bonamy) ja hänen miehellä Lucasilla (Michael Cohen) menee kaikki hyvin. Molemmilla on työpaikat, Clementine on opettaja ja Lucas on kirjailija.
Samoilla seuduilla alkaa liikkua outoja huhuja, kadonneista ihmisistä ja tuhoisasta onnettomuudesta. Eräänä iltana Clementinen ja Lucasin kodin edustalla alkaa kuulua outoja ääniä, jotka lähestyvät heidän taloaan. Onko joku tulossa varoittamaan heitä vai tekemään pahojaan?
Hienoa nähdä, että tälläisiä pienimuotoisia elokuvia otetaan vielä levitykseen teatteriin saakka, jossa Uhan voi todella tuntea. Mikä parasta Uhka (Ils) pysyy juurikin niin pienimuotoisena kuin se on tarkoitettukin ja hoitaa asiansa vajaalla 77 minuutin tehokkuudella, kuin moneen nykyelokuvaan tarvitaan monia turhia tunteja kertoakseen tarina. Ohjaajakaksikko käyttää hyväkseen tuttua kauhuelokuvan kliseetä (Perustuu tosi-tapahtumiin) no tiedä sitten onko sattunut vai ei. Kliseitä Uhka käytti enemmänkin hyväkseen, kuin toisti niitä.
Uhassa ei henkilöhahmoja ole kahta enempää. Tarina ei lähde missään vaiheessa selittelemään mitään, se vaan näyttää kaiken preesenissä. Monissa viimevuosien kauhutrillereissä ollaan satsattu yllätys-twistiin, joka yleensä satsaa tarinaa jatko-osalle. Tällä kertaa lopetus onkin täysin päinvastainen. Käsivaralla kuvattu tarina luo jäätäviä kohtauksia, jotka pitävät tunnelman äärimmäisen vahvana loppuun asti.
Mikä sitten tekee Uhasta näinkin todellisen kauhun ja pelon skennaarion?. Se ei satsaa säikyttelyyn, verellä mässäilyyn, eikä loppu-twistiin, vaan se satsaa siihen minkä monet kauhuelokuvat ovat unohtaneet, omaan mieleen. Uhka on todellinen ja erittäin onnistunut kauhuelokuva. Enempää en voi Uhasta kertoa, menkää ja kokekaa se.
nimimerkki: Jalmari
