Zapa Mendoza on käsistään kätevä lukkoseppä argentiinalaisessa pikkukaupungissa. Hänen elämänsä kulkee hyvinkin tavanomaisia latuja kunnes tapahtuu jotain. Löyhämoraalisen työnantajansa myötä Zapakin tulee liitetyksi kassakaappikeikkaan ja edessä on pikainen poistuminen kotikulmilta. Onneksi hänen enollaan on omalta poliisinuraltaan jäänyt riittävän vaikutusvaltaisia tuttavia Buenos Airesin poliisiin. Koska työvoimapulan kanssa painiskelevassa poliisilaitoksessa ei turhia huudella menneisyyden perään, tulee Zapa valituksi poliisikoulutukseen ja edelleen poliisiksi erittäin korruptoituneeseen la Bonaerenseen, Buenos Airesin poliisiin. Nopeasti Zapan arkielämä asettuu uuteen kotikaupunkiin ja uuden työpaikankin merkilliset tavat sujuvat, vaikka monet asiat hieman oudoksuttavatkin.
Muun muassa Lion’s Denin ja Caranchon ohjaajana tutuksi tulleen Pablo Traperon toinen pitkä ohjaus on onnistunut teos. Elokuva on kertomus yhden ihmisen kohtalosta elämän tuulisilla poluilla, mutta yhtälailla siitä on luettavissa epäluottamuslause Argentiinan virkavaltaa kohtaan. Vaikka elokuva onkin puhtaasti fiktiivinen, se pohjautuu niin realistisiin ja totuudenmukaisiin aineksiin että se voisi yhtä hyvin olla totta. Kuvamaailma on yhtä karu kuin käsikirjoituskin. Elokuvassa pysytään visusti pois turistikaduilta ja nähtävyyksiltä. Buenos Airesin arkkitehtuurin tai elämän kauneutta halajavat älkööt vaivautuko.
Jorge Roman pääosassa vetää roolinsa hienosti Matti Pellonpään kaltaisella eleettömyydellä. Latinovereen usein liitetyistä avoimuudesta ja reippaudesta ei näy jälkeäkään, ja miksi näkyisikään? Ei Zapan tilanne mitenkään herkullinen ole: yksin vieraassa miljoonakaupungissa ilman omaa syytä tai halukkuutta. Sivurooleissa on kirjava joukko Zapan elämään liittyviä hahmoja. Heihin elokuvassa pureudutaan sopivan etäisesti, mutta kuitenkin niin, että heidän vaikutuksensa Zapan elämään tulee selväksi.
Kaiken kaikkiaan El Bonaerense, elokuva jostain kaukaa, kertoo paitsi omasta ympäristöstään myös sattuman ja epäoikeudenmukaisuuden osuudesta ihmiskohtaloihin. Samalla se toimikoon varoittavana esimerkkinä monin tavoin hurmaavien latinomaiden kääntöpuolesta.
