Leffassa remutaan viidakossa. Syy moiseen remellykseen on yliampuva ja luonnollisesti johtaa titaanin hautaavaan kasaan kliseitä ja B-äxöniä, joskin B-äxönin status tulee melkoisella anteliaisuudella.
David A. Prior ohjastelee äxön-kalkkunaa jonka todellakin voi tunnistaa genrensä edustajaksi ja lisäksi leffan köpöinen budjetti pistää silmään jokaisesta kuvasta, kohtauksesta ja meiningistä. Ohjauksesta ei voi puhua ja käsikirjoitus on ilmiselvästi koottu liian kappaleiksi ammuttujen maalitaulujen poltetuista pilkkeistä.
Näyttelijöitä ei voi todellakaan yksilöidä, mutta leffassa on sankari (Ted Prior) joka lahtaa idiootteja kätyreitä (ei ollut rahaa erotella yksinomaan aasialaisia niihin rooleihin) ja muutenkin meininki on läpinäkyvän kökköä. Onneksi mukana on kamalia junttiaksentteja, lisää kökköä meininkiä ja muutamia naurettavuudessaan nerokkaita hetkiä joissa elokuvahistorian suurin kovis tekee juttuja joita [movie]Rambo[/movie] ei edes osaa kuvitella!
Odotin saavani annoksen U.S. Standard-luokan kalkkunajauhelihaa, mutta sen sijasta sain U.S. Prime-statuksen omaavaa kalkkunafilettä mahan täydeltä ja vielä lisämausteena puhdasta äxön-roskaa. Surkea, mutta oikeaan suuntaan pyrkivä toteutus, kökkö käsikirjoitus ja laadukkaasti kelvoton roolitus viettivät viikonlopun ihan erillisen erikoisgenren hommia tehden ja useita nimiä omaava [I]Dedly Prey[/I] loistaa kalkkunaelokuvien raskaimmassa sarjassa.
