J.J. Abrams kirjoitti 1990-luvulla sentimentaalisia draamapläjäyksiä, kuten Tapaus Henry. Todellinen läpimurto tuli, kun Abrams loi yhdessä Matt Reevesin kanssa Felicityn. Felicity oli neljä tuotantokautta poikinut nuorille suunnattu TV-sarja, joka pureutui aikuistumiseen hyvin aidolla tavalla. Sitten eräänä päivänä J.J. Abrams mietti, minkälainen Felicity olisi salaisena agenttina, niinpä hän loi ideastaan oman sarjan.
Aliaksen pääosassa on Sydney Bristow (Jennifer Garner), tavallinen opiskelijatyttö, joka työskentelee sivutoimenaan salaisena agenttina CIA:n sivujärjestölle SD-6:lle. Sydneyn poikaystävä on juuri kosinut, niinpä hän näkee parhaaksi kertoa sulhaselleen totuuden työstään. Kun SD-6 saa tietää tästä, niin Sydneyn poikaystävä löytyykin kuoleena kylpyammeesta. Sitten selviää, että SD-6 ei olekaan mikään CIA:n yksikkö, vaan salajärjestö, joka esiintyy CIA:na. SD-6:n touhut eivät ole mitään kovin laillisia, niinpä Sydney ryhtyy CIA:lle kaksoisagentiksi saadakseen SD-6:n kiikkiin. Apunaan hänellä on CIA:n vastuuhenkilö agentti Michael Vaugh (Michael Vartan) sekä toinen kaksoisagentti, Sydneyn isukki Jack Bristow (Victor Garber), jonka todellisesta työstä Sydney saa tietää vasta nyt.
Ensimmäisen kauden jaksot koostuvat eri tehtävistä, joita Sydney suorittaa samaan aikaan sekä SD-6:lle että CIA:lle. Joka jaksossa sitten jännitetään, että jääkö Sydney kiinni. Sarjan kiinnostivinta antia ovat kuitenkin Sydneyn ja Jackin uuden isä-tytär-suhteen rakentaminen sekä sivujuoni, jossa Sydney toimittajaystävä Willi Tippin (Bradley Cooper) tutkii Sydneyn Danny-sulhasen mystistä kuolemaa.
Aliaksen ensimmäinen tuotantokausi on ihan viihdyttävää meininkiä. Ensimmäisen kauden kaikki 22 jaksoa ovat ladattu nopealla temmolla sekä yllättävillä juonenkäänteillä. Sarja on sekoitus James Bondia ja Felicityä. Ihmissuhdedraamapuoli on varsinkin alkujaksoissa otettu suoraan Felicitystä. Sarja parantuukin ensimmäisen kauden puolivälissä, kun itse toimintaan ja jännitykseen panostetaan enemmän. Kauden viimeisessä jaksossa koetaan myös TV-historian koskettavimpia hetkiä, mutta kuitenkaan kyseessä ei ole mitenkään erikoinen sarja, joka poikkeaisi edukseen valtavirtatavarasta. Joissain jaksoissa meininki on vähän turhan vaisua, mutta se asia korjataan sitten seuraavan jakson kunnon rytinöillä.
Jennifer Garnerin ulkonäön varaan sarjan suuri suosio lähinnä perustuukin. Garner ei ole mikään huono näyttelijä mutta ei loppuen lopuksi mikään erikoisen hyväkään, vaan hän pääasiassa söpöstelee ruudun edessä ja miespuoliset katsojat tietenkin tykkää. No, miespuolisena katsojana täytyy myöntää, ettei Garner ainakaan tätä sarjaa ollenkaan huononna. Toisessa hyvin tärkeässä osassa oleva Michael Vartan on aika tylsä ja mielenkiinnoton agentti Vaughnina, joten parhaat vedot löytyvätkin sivuosista. Ron Rifkin on mahtava SD-6:n pahispomon roolissa, joka luo sympatioita hahmoa kohtaan, vaikka pahis onkin. Carl Lumbly on sopivan jäyhä Sydneyn SD-6-työpartneriksi Marcus Dixoniksi ja Kevin Weisman tuo sopivasti huumoria muuten aika totiseen meininkiin SD-6:n omana Q:na, tekniikan ihmelapsena. Sydneyn kämppäkaveria tulkitseva Merrin Dungey on aika mitäänsanomaton, mutta Bradley Cooper on sen sijaan aivan loistava Will Tippininä ja tekee yhdessä Rifkinin kanssa sarjan parhaat roolisuoritukset. Monista sivuosista ainakin naamaltaan monelle katsojalle tuttu Victor Garber näyttää taas kerran taitonsa Sydneyn Jack-isän roolissa. Jaksoissa nähdään vierailevina tähtinä sellaisiakin nimiä kuin Quentin Tarantino, Roger Moore, John Hannah, Terry O’Quinn ja Peter Berg.
Aliaksen ensimmäinen tuotantokauden katselee kerran läpi ihan mielellään, mutta toista katselukertaa se ei ainakaan ihan heti kestä. Jennifer Garner -fanit saavat kyllä haluamaansa, mutta jos haluaa nähdä Garnerin vähissä vaatteissa, niin kannattaa miettiä ennemmin tämän ykköskauden boksin ostoa, että tyytyisikö vain laittamaan Googlen kuvahakuun Jennifer Garnerin nimen. Tyttöenergisiä TV-sarjoja kaipaaville suosittelen enemmän Buffya tai Veronica Marsia. Aliasta ei kannata draamapainoitteisista juonenkäänteistä huolimatta alkaa katsoa laadukkaana draamasarjana, vaan Abramsin loistava Felicity ajaa paremmin tämän asian. Jos taas nokkelat juonenkäänteet kiinnostavat, niin suosittelen mieluummin Abramsin uusinta luomusta, loistavaa Lostia. Jos taas James Bondit on katsottu liian monta kertaa läpi, niin siinä tapauksessa Alias tarjoaa viihdettä koko rahan edestä. Aliaksen ensimmäinen tuotantokausi on keskitason viihdettä, jota katsoessa on kiva olo, mutta mielen sopukoissa tapahtumat eivät kauan pysy.
