Be Kind Rewindin idea sinällään riittää jo syyksi raahautua katsomaan kyseinen raina. Vainoharhainen Jerry (Jack Black) magnetisoituu vahingossa läheisen voimalan sabotaasiyrityksen aikana, ja täten onnistuu tyhjentämään toverinsa Miken (Mos Def) vastuulle jääneen videovuokraamon nauhat. Mikäpä muu auttaisi peittämään tuhotyön jäljet kuin leffojen uudelleenkuvaus – omatoimisesti. Vanha viisauskin jo sen kertoo, ettei haltioitunut katsoja huomaa eroa.
Leffan kuvaukseksi riittäisi helposti ainoastaan sana “hölmö”. Suurin osa elokuvan henkilöistä on vähän hölmöjä, joten he tekevät hölmöjä asioita hölmöin seurauksin. Rasittavuuteen asti ei mennä, eikä edes Jack Black vedä rooliaan yli hyvän maun häilyvien rajojen. Ruotsitetut elokuvaversiot kirvoittavat jopa muutamat naurutkin. Mitään sen syvällisempää sanomaa ei elokuvasta kannata kaivaa, mutta tuskin kukaan sellaista odottaakaan. Tekijänoikeuskiistojen monipuoliset ulottuvuudet tosin käsitellään hieman sormea osoittelevalla tavalla.
Katselukokemuksena Be Kind Rewind on hymyilyttävää viihdettä. Jatkuvalla syötöllä ilmiselviä “naura tässä” -juttuja ei tule, joten elokuva saattaa toimia myös muutaman katselukerran jälkeen. Loppujen lopuksi suuri osa hauskoista jutuista on sarjaa, joka toimii parhaiten paperilla. Näyttelijäsuoritukset ovat peruskauraa, eikä kukaan loista ylitse muiden, vaikka Jack Black sitä kovasti yrittääkin. Elokuva erottuu ilahduttavasti massasta, mutta tuskin jättää syvää merkintää elokuvahistoriaan.
