Lloyd (Jim Carrey) on limusiinikuski, joka elokuvan alussa kyydittää kaunista naista Marya (Lauren Holly) lentokentälle. Mary jättää lentokentälle laukkunsa. Lloyd luulee että Mary unohti laukkunsa. Mary lähtee mutta laukku jää. Lloyd aikoo palauttaa laukun Marylle ja ottaakin parhaan kaverinsa Harryn (Jeff Daniels) mukaan Aspeniin löytääkseen sieltä Maryn, koska hän on sinne lentänyt.
Matkalla tapahtuu mitä tapahtuu: Paljastuu, että Maryn laukku on täynnä rahaa ja rahat ovat tarkoitettu lunnaiksi Maryn aviomiehestä joka on kidnapattu. Ja pian Lloyd ja Harry saavat kidnaappajat peräänsä. Sitten sitä alkaa tapahtua.
Nuija ja tosinuija on kuulunut suosikkielokuviini lapsuudesta asti, kun näin sen ensimmäisen kerran. Olen katsonut tämän elokuvan monta kertaa säännöllisin ajoin ja silti se naurattaa. Siis Oikeasti naurattaa. Huumori ei ole räävittömimmistä päästä kuin nykyisissä Farrellyjen elokuvissa on totuttu näkemään, mutta kyllä tässäkin on räävitöntä huumoria, kuten poliisi juo Lloyn virtsaa luullen sitä viinaksi, kieli venyy pitkäksi hiihtohississä ja legendaarinen vessakohtaus.
Nuijassa ja tosinuijassa on käsikirjoitus hubaisevan hauskaa, näyttelijät sopivat elokuvalle kuin nyrkki silmään. Pääkaksikko on tietenkin ässähyvä mutta on muutkin hyviä. Katso tämä elokuva jos haluat nauraa! Aikoinaan menestys oli tällä elokuvalle sen verran kova että leffa poiki piirrossarjan, lukuisia jäljittelijöitä ja vuosia myöhemmin jatko-osankin, joka oli kuitenkin täyttä kuonaa, mutta eihän siinä ollutkaan sitten enää Carrey & Daniels-parivaljakko.
nimimerkki: Mask
