Pohjana on brittiläinen scifisarjakuva dystopisesta megakaupungista missä lakia valvovat huippukoulutetut superpoliisit: tuomarit. Joseph Dredd (Sylvester Stallone) on erityisen kyvykäs tuomari. Danny Cannon ohjaa elokuvasovitusta, minkä musta, satiristinen lähdemateriaali on erittäin vahvaa. Suunnilleen varttitunnin verran näyttää siltä että luvassa on hupaisa rymistely, mutta pyhäinhäväistys iskee ja siitä eteenpäin ei suunta muutu ainakaan paremmaksi. Paitsi että Dredd remuaa [B]ilman[/B] kypärää hän myös sietää ärsyttävää lainrikkoja-koominen piriste-paise elokuvassa-Fergeetä (Rob Schneider) ja muutenkin talloo Dreddinsä tuntevien varpaita kovaa.
Varsinaisessa juonessa Dredd joutuu aiheettomasti syytetyksi rikoksesta, mutta sattuman vuoksi onnistuu livahtamaan takaisin Mega Cityyn ja pistää tuulemaan. Koko juoni liittyy paitsi juonittelevaan uuteen päätuomari Griffiniin (Jürgen Prochnov) myös tuo mukaan Dreddin klooniveli Ricon (Armand Assante), joka on aika sekapäinen. Dreddin yhteyshenkilö on naistuomari Hershey (Diane Lane) ja em. karbunkkeli jonka nimeä ja näyttelijää en toista. Esikuvana Dreddille on em. Griffinin syrjäyttämä päätuomari Fargo (Max von Sydow) ja mukaan on väkipakolla sullottu sekapäisen ‘Pa’ Angelin (Scott Wilson) johtama perhekopla: Link (Phil Smeeton), Junior (Ewen Bremner) ja luonnollisesti Mean Machine (Christopher Adamson).
Alku on lupaava, mutta peruuttamattomasti silkaksi törppäilyksi iskeytyvä käsikirjoitus sisältää kuitenkin muutamia hauskoja hetkiä, jotka eivät takuulla johdu em. paiseesta jonka nimeä ja näyttelijää en mainitse toistamiseen. Mustaa huumoria on siis mukana, Mega City näyttää ankealta, ahtaalta loukolta ja kirottu maa on erittäin ankeaa autiomaata ja sen asukkaat ovat rumia ja epämuotoisia. Stallone on loistava Dredd, mutta vain kypärän ollessa päässä – ilman sitä hän on vain tekemässä leipätyötään. Onneksi hän vastaa riemastuttavalla yliampuvuudella Armand Assanten riemukkaaseen ylinäyttelyyn Ricona. Jürgen Prochnov on melkoisen väritön hämäävänä antagonistina ja Diane Lane on pääasiassa tarkoitettu siihen pakolliseen naispääosaan, vaikka valittamista ei hänen suhteen ole. Niin ja on siinä se syyläkin minkä olemassaolon syytä en arvaa ja jonka näyttelijää en mainitse toistamiseen.
Mukana on hyvä lähtökohta, mutta nopeasti [I]Judge Dredd[/I] romahtaa silkkaan roskasarjaan. Myönnän kuitenkin häpeämättä, että kaikesta närkästyksestä huolimatta nautin siitä suunnattomasti. Mahtavat törppäilyt ja nautinnollinen ylinäyttely luo suorastaan täydellisen kalkkunateoksen. Älä katso tätä elokuvaa Judge Dredd-sarjakuvan elokuvasovituksena. Katso se dystopiaan sijoitettuna harmahtavana komediana, missä vain sattuu olemaan toimintaa ja muutamia konnia ja luonnollisesti Sylvester Stalloo ne linttaan ja heittää jopa one-linereita. Täydellinen edustaja maatalousmessujen siipikarjaosastolle.
