“But believe me, when I was a kid, none of us ever walked past that house.”
Yläasteelle siirtyvä tummaihoinen ghetossa asusteleva poika, isosiskonsa keksimällä lempinimellä kutsuttu, Narri (The Fool) ja tämän perhe ovat pahasti veloissa vuokraisännälleen. Lisäksi Narrin äiti sairastaa syöpää ja isosiskollansa Rubylla on muksuja hoidettavana. Rubyn kaveri Leroy ja tämän kaveri Spencer sekä Narri lähtevät kolmestaan ryöstöretkelle vuokraisäntänsä valtavalle asunnolle, huolimatta Rubyn kieltämisestä. Ennen kuin kolmikko mitään ehtii ryöstää, huomaavat pariskunnan palaavan kotiin. Trio jää loukkuun suureen taloon, ja rukoilevat ulospääsyä…
“I don’t want in, I want out!”
– “Sometimes in IS out.”
Kun elokuvan makuun on päässyt, se pitää vahvasti otteessaan koko filmin keston ajan. Kellariväkeä on yksi jännittävimmistä näkemistäni elokuvista, jota katsoessa joutuu jännittämään ihan hiki otsassa.
Narrin jäädessä asuntoon loukkuun, alkaa elokuvassa melkoinen seikkailu. Talossa, joka sisältää satoja piilopaikkoja ja kymmeniä salareittejä. Narrin perässä juoksentelee pariskunnan lisäksi myös perheen hurjaakin hurjempi ihmislihaa syövä koira. Lisäksi talon kellarissa örisee joukko zombeja muistuttavia nälkää näkeviä äijiä. Pariskuntahan on aivan sairas…
“I keap ’em REAL hungry.”
Elokuvan aikana Narri tutustuu talossa asuvaan friikki-pariskunnan lapsoseen. Tytön vanhemmat pitävät tälle hirmuista kuria ja vankina huoneessaan. Pariskunnan molemmat puolisot ovat aivan sairaita, varsinkin sadistinen kannibaali-isukki, jota vaimo kutsuu nimellä “Daddy”. Vaimo puolestaan tottelee kutsumanimeä “Mama” tai “Mommy”. Mami ja isukki selviävät poliisienkin kuulusteluista ja asunnon tutkimisista pariinkiin otteeseen – niin hyvin näyttelevät heille viattomia, sairaat paskiaiset.
“Your father is one sick mother, you know that? … Actually your mother is one sick mother, too.”
Syy, miksi pariskunta on vanginut kellariinsa ihmisiä, selviää elokuvan aikana. Kellariväkeä sisältää myös melkoisesti huumoria, varsinkin isukin heittämät repliikit saavat hymyn huulille. Elokuva on myös hyvin sairas ja jopa kuvottava, jonka aikana myös säikähtää useampaan kertaan. Wes Cravenin tapaan elokuva sisältää melkoisesti varsin typeriä kliseitä sekä ennalta-arvattavuutta, jotka tosin tässä leffassa ei paljoa haitaa.
“13th birthday is unlucky anyway. Too young to get tit, too young to get ass. You’re fucked either way.”
Kellariväkeä on toiseksi paras Wes Craven pätkä heti The Hills Have Eyesin jälkeen, sekä yksi parhaita näkemiäni kauhuleffoja. Mukava nähdä toimiva huumorilla höystetty kauhari, joka viihdyttää ja jännittää useita katselukertoja. Kellariväkeä on kekseliäästi toteutettu ja kaikinpuolin hyvä kauhukomedia, joka ei kuitenkaan täytä täydellisen elokuvan kritiirejä saadakseen minulta täydet viisi pistettä. Suositteluni kauhudiggareille, miksei muillekin.
“I could’ve killed him, but I let the People Under the Stairs do it.”
nimimerkki: Jammar
