Kuoronjohtajan (Murray) johdolla kuoro kertoo tarinan Lennystä (Allen), joka on onnellisesti aviossa oleva urheilutoimittaja. Vaimo (Carter) haluaa lasta, siispä sellaisen pariskunta päättää adoptoida. Muutaman vuoden päästä isukki päättää etsiä käsiinsä Max-pojan biologisen äidin, kun avioliitto alkaa jo vähän näyttämään tuhon merkkejä. Lenny löytää Mira Sorvinon näyttelemän Linda Ashin, jonka ammatti on huora tai “rakkauden jumalatar”, ihan miten vain kuulostaa paremmalta.
Rakkauden jumalatar on Woody Allenin kertomus rakkauden mielettömyydestä. Tämä katsoja jäi odottelemaan vähän enemmän, vaikka Allenin dialogi onkin paikoin aika huvittavaa. Näyttelijät ovat ihan hyviä, vaikka Oscarin roolistaan pokannut Mira Sorvino vähän ärsyttikin tätä töllöttäjää. Hyvistä puolista huolimatta lopputekstien aikana ilmeeni oli vähän pettynyt. Harry pala palalta -elokuva todisti minulle, että Woody Allen on loistava heppu käsikirjoittajana sekä ohjaajana, eikä ole ollenkaan huono näyttelijäkään. Näytteleminen onkin sitä samaa Woody-laatua, mutta muilta osa alueilta jäin mieheltä paljon enemmän odottelemaan.
Ihan mukava elokuva tämä kaikesta huolimatta on. Allenin tavaramerkki eli dialogi on sulavaa, mutta kova puhe tekee leffasta vähän raskastakin katsottavaa, vaikka aika kevyestä komediasta onkin kyse. Voisi 91 minuuttia paljon huonomminkin kuluttaa, eikä tämä ole ollenkaan hassumpaa viihdettä. Muutamat naurut sai allekirjoittanutkin tästä revittyä, ja kaikkien Woodyn huumorin ystäville kyseessä on ihan herkullinen tapaus. Pieneksi saman asian jauhamiseksi välillä kaadutaan, mutta kyllä tästä hyviäkin puolia löytyy. Nähdäänhän tässä legendaarinen Jack Wardenkin.
