Liekö John Locke… anteeksi, Terry O’Quinn kulkenut ilman lakkia kesäsäässä ja saanut tavaramerkkikaljuunsa pahankin auringonpistoksen, vai mikä muu voisi selittää sen, että Lost-tähti lähti mukaan Maapallo sulamisvaarassa -minisarjan kaltaiseen roskatuotantoon.
Oli syy mikä hyvänsä, ei O’Quinn yksin maapallon sisuksista syökseviä tappajaliekkejä ja -magmaa odottele. Mukana ovat myös Alias-kaiffari Michael Vartan, Brian Markinson, sekä oivasta Halloween-kauhistelu Trick ‘r Treatistä ja L-koodista tuttu Lauren Lee Smith. Ongelmaksi kohoaa se, että vaikka tuote tuntuu markkinoivan itseään b-tuotantona ja katastrofielokuvana, ei siinä tapahdu yhtään mitään. Kuilussa on jumissa äijälauma, bussillinen koululaisia on kateissa kriisin keskellä. Tuotantotiimillä on jopa tehostebudjetti ja pari räjähdystä. Silti ei tapahdu yhtään mitään kiinnostavaa. Paul Shapiro (ohjannut irtojaksoja mm. sarjoihin Kuuma piiri, Millennium, Dark Angel, Roswell, Smallville) kuorii kaiken draamaan viittaavankin pois ja taluttaa kesyä minisarjalemmikkiään eksyksiin.
Sana magmaattinen sekoittuu flegmaattisuuteen ja jostain huojuvan kameran (tietenkin se huojuu, koska miten muuten katsoja arvaisi, että menossa on kriisi) takaa kuuluu rukous, kunpa taivaalta laskeutuisi lauma sarkastisia haita tai meren syövereistä kohoaisi räkäisen huonosti toteutettuna trikkinä Gozira, raskaustestillä tai ilman. Langolieerien umpiureaiset tehosteet kahdenkymmenen vuoden takaa kelpaisivat, jos tässä maapallon sulamisvaarassa olisi edes prosentti sen b-kauhutarinan kipinästä.
Mutta ei. Ei. Vihdoin joku on keksinyt katastrofielokuvan, joka ei seesteisen ja tyhjäkäyntisen alkunsa jälkeen poraudukaan (hih, poraudu, kyse on öljynporausonnettomuussarjasta) syvälle kaaokseen, vaan pysyy tukevasti tylsyyden vakaalla maaperällä (hih, vakaalla, kyse on maanjärähtelystä). Ja sitten vielä venyttänyt sen elokuvansa minisarjamittoihin.
