Elling on 40-vuotias ahdistunut peräkammarinpoika, joka on asustellut äitinsä kanssa koko ikänsä eikä ole pahemmin ihmisten ilmoilla liikkunut. Äiti kuolee ja kuviot muuttuvat. Hoitokodissa vietetyn jakson jälkeen Elling laitetaan kimppaan yhdessä toisen hiukan eritavalla vinksahtaneen Kjell Bjarnen kanssa ja heidät passitetaan opettelemaan elämää Osloon valtion maksamaan asuntoon.
Toisaalta kysymyksessä on huvittava parivaljakko-komedia ja toisaalta kysymys on kaverusten elämän hankaluuden pohdiskelusta. Kun pläjäystä katsoo niin alkuun ei osaa oikein päättää kummalla tavalla katsomista tulisi tehdä. Molemmat tavat sulautuvat hetken tarkastelun jälkeen yhdeksi ja kyseessä on lämminhenkinen sekä mukava tarina.
Elling on pelokas, lapsellinen, sisäänpäinkääntynyt, mustasukkainen, ärsyttävä, pikkumainen. Kjell Bjarne on tyhmä, ulospäinsuuntautunut, mitään pelkäämätön (paitsi naisia) ja tekevä kaveri. Klassinen päinvastaisuuksia viljelevä parivaljakko-juttu onkin leffan avain ja pelastus, jotta pysytään viihteen puolella. Leffa tuskin olisi mikään menestys jos tarkasteltaisiin vain Ellingin omaa elämää.
Kaverukset kasvavat yhdessä ja pääsevät vähitelleen eroon pahimmista oireistaan sekä ystävystyvät muihinkin ihmisiin laajentaessaan reviiriään kodin ulkopuolelle. Katsoja saattaa tuntea jopa pientä voitonriemua onnistumisen hetkinä eläessään kaverusten mukana.
