Olipa kerran laiska mies nimeltä Robi Rähmä (Stefánsson). Hän halusi vain rauhaa ja hiljaisuutta. Hän oli onnistunut pitämään Lazy Townin laiskana jo vuosia ennen kuin urheilulliset ”pinkkipää” Stephanie (Mauriello) ja ”sinitonttu” Sportacus (Scheving) saapuivat tälle surkealle kyläpahaselle.
Sarjan idea on lähtöisin Magnus Schevingilta, joka esittää myös Sportacusta ja tekee suurimman osan stunteistaan itse. Idea on saada lapset liikkumaan halki maailman. En tiedä onnistuuko se siinä. Ehkä? Joka tapauksessa se antaa väärän kuvan lapselle esimerkiksi omenoista, joita sarjassa kutsutaan ”sporttikarkeiksi”. Nämä ”ihmeelliset” hedelmät tuovat syöjälleen yhtäkkiä valtavat voimat (no ainakin Sportacukselle) vain yhdestä ainoasta puraisusta. Tämän jälkeen Sportacus saa päällensä kaatuneen seinänkin pystyyn. Eikös teistäkin tämä ”sporttikarkki” juttu ole ”vähän” liioiteltua? Sitä minäkin.
Sarjan musiikkikappaleet ovat suurinosa aika ärsyttäviä lurituksia, vaikka joitain helmiä löytyy. Ennen kaikkea se aina lopussa kuultu DingDong biisi on erittäin ärsyttävä. Sarjan musiikki ei siis ole mikään tukipilari. Eikä se ole myöskään sarjan epämuodostuneet ja värikkäät rakennukset (tämän kaupungin ulkoasu on silti jotenkin ”ironisesti” hieno). Tarinakin on aina ennalta-arvattava sen jälkeen, kun olet ensimmäisen jakson katsellut. Silti se jollain tavalla kestää.
Mitä hahmoihin tulee, niin ne ovat varmaan sarjan suola. Etenkin Robi Rähmää kohtaan on tullut kasvaessani aina enemmän sympatiaa. Minun tulkintani mukaaan Robi Rähmä on ollut joskus mukava mies, mutta katkeroitui hävitessään kaikki parhaan puvun ja parhaan keksinnön palkinnot. Niinpä tämä mies muuttui ilkeäksi ja luihuksi rauhaarakastavaksi tyypiksi. Hän vihaa lasten leikkejä ja yrittää hiljentää nämä ja saada Sportacuksen häipymään Lazy Townista iäksi! Niinpä aina kun hän kuulee meteliä, hän katsoo kiikarillaan ja näkee lasten taas leikkivän. Hän menee kuitenkin yrityksissään aina leikkeihin mukaan ja tulee käyttäneeksi milloin mitäkin kellariasuntoonsa jäänyttä pukua aina merirosvosta lehmään ja käytösopettajattaresta avaruushirviöksi. Ja onhan hänet nähty sonnustautuneena vihamiehensä tamineisiinkin.
Sarjan päähenkilö Stephanie on pinkkeihin vaatteisiin, pinkkiin laukkuun ja yllätys yllätys vielä pinkkiin tukkaan pukeutunut tyttö, joka saapui Lazy Towniin Mauno-setänsä luokse ja päätti jäädä tuohon kylään pysyvästi. Hän on ylimukava ja yliurheilullinen pikkutyttö.
Sarjan tunnetuin hahmo on kuitenkin Sportacus. Hän on supersankari, joka päätti että: Spartacus olisi täyttä kopiointia…niinpä muutan Spart tavun Sport tavuksi ja näin saan Sportacuksen! Hän on sinisiin vaatteisiin ja pitkiin kapeisiin viiksiin sonnustautunut varmasti maailman sporttisin heppu. Hän asuu suuressa ilmalaivassa kaupungin yllä ja tarkkailee mitä kaupungissa tapahtuu. Aina kun hänen kristallinsa piippaa, hän toteaa: ”Joku on pulassa”, ja onnistuu aina viime hetkellä tismalleen oikealle paikalle pelastamaan apua tarvitsevan kaupunkilaisen.
Sarjan muina hahmoina on ”nukkeja”. Eli siis Stephanien mukava ja hajamielinen Mauno-setä, joka on kaupungin pormestari. Hänen ihastuksensa kohde ja sihteerinsä Neiti Telle Töpinä, joka laittaa Maunon usein hoitamaan esim. aitansa korjauksen samaan aikaan kun Telle juo virvoketta kurkun viipaleet silmillä. Lisäksi kaupungissa asuu lapsia omissa taloissaan ilman huoltajaa! Mitä hemmettiä? Eikö tähän pitäisi puuttua jotkut sosiaaliviranomaiset tai jotain, mutta ei. Eihän Lazy Townissa ole edes lääkäriä tai poliisia. Lapsiin kuuluu lihava, mutta sankarillinen karkinsyöjä Ziggy, tietokonenörtti Pixeli, itserakas ja kaiken haluava Stigu, sekä ilkikurinen tyttö Trixie.
Hahmot ovat ihan hauskojakin, mutta yleensä aika ärsyttäviä.
Kaikenkaikkiaan tämä islantilainen Nelosella esitettävä Lazy Town on ihan mukaansatempaava lastentelevisiosarja, johon ainakin minä jään koukkuun, vaikka tiedostan sen olevan erittäin huono. Tässä sarjassa on jokin omalaatuinen viehätysvoima, joka on kestänyt ja nostattanut minulle tämän sarjan jo melkein klassikon asemaan. En tiedä saavatko muutkin tästä jotain nostalgisia fiiliksiä, mutta minä ainakin. Lazy Town on outo sarja. Se on erittäin ärsyttävä, mutta erittäin ironisella tavalla äärimmäisen mukava ja viihdyttävä.
