Charles Dickensin joulusadusta on tehty monta filmatisointia, joista osa jäljittelee alkuperäistarinaa hyvin perinteisesti ja osa ottaa omia vapauksia esimerkiksi tapahtumapaikan ja -ajan kanssa. Tarinasta on nähty sekä piirrosversioita että näyteltyjä filmatisointeja. Muppetit ja Disney-hahmot ovat näytelleet omat versionsa tästä kauniista jouluhenkisestä sadusta. Viihde-elokuvan ehdoton taituri Richard Donner tarttui ohjaajan puikkoihin kahden ensimmäisen Tappavan aseen kuvausvälissä, kun tämä vanha jouluklassikko nykyaikaistettiin.
Satu ilkeän saiturin jouluyöstä on jo monelle tuttu. Saita työnarkomaani ja joulua vähättelevä Ebenezer Scrooge on vaihtunut amerikkalaista TV-asemaa johtavaksi Fank Crossiksi (Bill Murray). Cross työllistää jouluksi paljon väkeä töihin kuvatessaan suorana lähetyksenä näytelmän Dickensin joulusadusta. Tunteeton ja kylmä johtaja Cross haluaa markkinoida ohjelmiaan seksillä, jännityksellä ja väkivallalla, mutta ei ainakaan jouluisuudella. Hänelle joulu on vain työpäivä muiden joukossa. Samaan aikaan, kun suuret valmistelut suuren joulushow’n vuoksi ovat käynnissä, niin Frankin jouluyötä tulee värittämään kolme haamua. Ensin tulee menneisyyden haamu, sitten tämän joulun aave ja viimeiseksi tulevien joulujen kummitus. Sillä tavoin hiljalleen selviytyy Frankin katkeruuden syy ja syy jouluhengen palautumiseen.
Vanhasta tutusta joulusadusta on tehty hieno tulkinta, jonka juonikoukeroita on kiva verrata alkuperäisen sadun kanssa. Ohjaaja Donnerilla on aina ollut visuaalista silmää, minkä vuoksi taas päästään herkuttelemaan kivoilla yksityiskohdilla. Erikoistehosteita on käytetty taitavasti tarinaa tukien, ei sitä syöden. Tunnelma on erittäin vangitseva hurmaavan huumorin, hyvin luotujen juonikoukkujen ja lopulta jopa pelottavan tunnelmoinnin vuoksi. Bill Murrayn kyyninen komiikka sopii juuri tällaiseen rooliin, enkä ihan heti keksi parempaa valintaa tämän hahmon tulkitsijaksi. Muutkin näyttelijät ovat hyviä, mutta pääasiassa he vain tukevat Murrayn onnistunutta vetoa, joka kuuluu miehen unohdetuimpiin mutta allekirjoittaneen suosikkeihin. Perinteiseen satuun on ympätty kaikenlaista mediasatiiria ja pientä parodiaa erilaisista ohjelmaformaateista. Lopun imelyys hoidetaan myös tyylikkäästi ja katsojalla on erittäin vahva joulumieli lopputekstien koittaessa.
Haamujen kosto on kaiken kaikkiaan toimiva kokonaisuus, jota voi hyvillä mielellä suositella kaikille, jopa siirappisia joulufilkkoja inhoaville. Ei tästä ihan klassikoksi ole, mutta jouluna tarvitaan myös hyvää viihdettä.
