Aileen Wuornos: The Selling of a Serial Killer on hyvin pysäyttävä ja puhutteleva dokumentti. Se ei ole suoraan kertomus Aileen Wuornosista, tuosta suomalaisia juuria omaavasta ensimmäisestä naissarjamurhaajasta, vaan kaikesta siitä, mikä liittyi hänen oikeudenkäyntiin ja median suhtautumisesta tuohon naiseen. Wuornosilla oli kurja lapsuus ja koko loppuelämäkin oli yhtä helvettiä. Wuornos oli lesbo, mutta joutui harrastamaan seksiä miesten kanssa, koska prostituoituna toimiminen oli ainoa mahdollinen työ. Lukuisat miehet käyttivät häntä hyväkseen ja niistä seitsemän pääsi hengestään. Samalla nuo veriteot kauhistuttivat ihmisiä, mutta herätti myös kiinnostusta. Niinpä monet elokuvamiehet haluaisivat kuvata Wuornosin elämän (1992 tuotettiin TV-elokuva Overkill: The Aileen Wuornos Story) ja lopulta Aileenin viimeisimmätkin tukijat kääntyivät häntä vastaan. Lopulta hän on yksin, kun entinen tyttöystävä ja erittäin uskonnollinen Aileenin adoptoinut naishenkilö osoittautuvat vain rahanhimoisiksi paskiaisiksi, jotka haluavat vain hyötyä Aileenista. Rahattoman Aileenin on melkein mahdoton pärjätä oikeudenkäynnissä, sillä hän on saanut rahaongelmiensa vuoksi erittäin surkean oikeusavustajan nimeltä George, jonka pääkopassa ei tämän dokumentin antaman käsityksen mukaan ole ihan kaikki kunnossa.
Nick Broomfield kiertää hämärillä kujilla mikrofoni kädessään ja kamerat seuraten, Aileenin elinympäristössä, etsien ihmisiä, jotka voisivat antaa tärkeätä tietoa jutun tiimoilta. Brittiläisen dokumentaristin nuhruinen tyyli toimii, eikä katsojan mielenkiinto horju missään vaiheessa. Broomfieldin sormi on hyvin syyttelevä ja on täysin Aileenin puolella. Katsoja katselee kauhuissaan, kun ruudulla näytetään ihmisten mieletöntä julmuutta tätä naisparkaa kohtaa. Aileenin veriteot alkavat oikein tuntua ihan pikku jutuilta tällaisen rinnalla. Dokumentin budjetti on selvästi ollut hyvin pieni, mutta tuollainen halpa ulkokuori sopii tällaiseen dokkariin paremmin kuin hyvin.
Katsojalla on lopulta todella paha olo ja pää täynnä ajatuksia. Mistään lasten satutuokiosta ei ole siis kyse, enkä suosittele myöskään päättämään rentoa perjantai-iltaa tämän parissa. Kun pläjäys on lopettanut pyörimisen, niin katsojan mieliala ei ole ainakaan iloinen. Puhuttelevien elokuvien ystäville tämä tyrmäävä kokonaisuus on enemmän kuin suositeltavaa katsottavaa. Itse tuli mietittyä, että haluaako ohjaaja Broomfield itsekin vain hyötyä Aileenin surkealla elämällä, mutta lopulta teos osoittautuu tämän elämän kolhiman naisen hienoksi puolustuspuheeksi.
Sitten loppuun vielä pientä faktatietoa: Broomfield palasi tekemään Aileen Wuornosista uutta dokumenttia ennen Wuornosin teloitusta vuonna 2003. Teoksen nimi on Aileen: Life and Death of a Serial Killer.
