Alfred Hitchcockin helmi piti sitten tehdä uusiksi. Ja minkälaisin keinoin!!?? Tarina on siirretty nykyaikaan. Uudet näyttelijät, samat roolit. Muuten juttu kulkee tismalleen samoja polkuja. Joseph Stefanon samasta käsikirjoituksesta Van Sant “ohjasi” tämän uudelleen filmatisoinnin.
Kun juttu kulkee tismalleen samoja polkuja se myös tarkoittaa juuri sitä. Tarinan siirtäminen nykyaikaan näkyy vain alun kaupunkikohtauksessa ja siinä että toisin kuin alkuperäinen tämä elokuva on täysissä väreissä. Tuntuuko hassulta? Kyllä vain. Kohtaus kohtaukselta, dialogit, kamerakulmat, muutamaa pientä poikkeusta lukuunottamatta, ovat aivan samanlaisia alkuperäisen 60-luvun mestarillisen Psykon kanssa. Siis tuota samankaltaisuutta ei todellakaan voi korostaa liikaa, aivan kun ohjaaja Gus olisi päässyt värittämään vanhaa värityskirjaa, mutta ei piirtämään omia kuvia ollenkaan.
Vertailu alkuperäiseen tuntuukin jo hassulta ajatukselta. Monkey see, monkey do! Näin se vaan menee. Ainut mitä elokuvasta jää käteen on suuri ihmettely tekijöiden tekemisen motivaation suhteen. Rahat pois ja juokse, niinhän se kuitenkin on -turha tälle katsojalle on muuta väittää. Hollykylän idiootit ei viitsi katsoa mustavalkoisia leffoja? So what! Jotenkin tulee pyhänhäväistyksellinen meininki mieleen. Jo katsojallekin tulee lievä häpeän tunne.
Ainut positiivinen yllätys on Red Hot Chili Peppers -basistin vilahtaminen rautakauppiaana! Vince Vaughn vetää ohuemman roolin Norman Batesina kuin alkuperäinen Anthony Perkins. Äijän meininki on siis, pari neuroottista hihitystä, esitän siis hullua!. Uudemmassa tapauksessa on lähes ainoana poikkeuksena tirkistelykohtaus jossa Norman Bates vetää samalla käteen! Mahtavaa, luovaa nerouttako, nykyaikaa? Äh ei tuota vertailua alkuperäiseen sen enempää jaksa edes suorittaa.
Jos nyt jostain kumman syystä et ole nähnyt sitä “oikeaa” ja vanhojen mustavalkoisten elokuvien katsominen on vastenmielistä puuhaa, tämä elokuva on tehty juuri sinulle. Samalla jäät mielestäni paitsioon hienosta elokuvakokemuksesta. Hyvän elokuvan katsoo lyhyen elämän aikana useita kertoja, se on selvä. Seuraavan kerran kun katson Psykon, kaivan esiin sen ainoan ja alkuperäisen -ja nautin hyvästä elokuvasta.
