Tavallinen päivä Kansasissa. Lääkäri Oakes (Robards) juttelee tyttärensä kanssa tämän aikomuksesta muuttaa Bostoniin. Nuori sotilas Billy McCoy (Young) pääsee viikonlopun lomalle. Nuorenparin häiden valmistelu on melkoista hässäkkää ja koko ajan uutistoiminnot kertovat kiristyvästä tilanteesta jaetun Berliinin tienoilla. Neuvotteluja käydään kellon ympäri yhä kiristyvässä tilanteessa. Oakes on varma että tälläkin kertaa asia saadaan ratkottua rauhallisesti.
Seuraavana päivänä lääkäri Oakes lähtee töihin ja kuulee tilanteen pahentuneen. Laukauksia on vaihdettu ja tieto Moskovan evakuonnista ei ole mitenkään rohkaiseva. Ihmiset alkavat varautua uhkaavaan tilanteeseen hankkimalla tarvikkeita ja koko ajan saavat tietoa pahentuvasta tilanteesta. Tiedot atomiaseiden käytöstä Euroopassa eivät ole mitenkään hyväenteisiä. Nuori Stephen Klein (Guttenberg) lähtee liftaamalla pois yliopistolta, mikä on kiihtyvän pakokauhun vallassa. Kaikki pahenee kunnes se mitä oli pelätty melkein 40 vuoden ajan tapahtuu: täysimittainen ydinsota alkaa.
The Day After on enemmän kuin onnistunut elokuva. Se on loistava elokuva joka on kauhistuttava kaikista yksinkertaisimmasta syystä: se on täydellisen mahdollinen ja realistinen kuvauksessaan ydinsodan välittömistä vaikutuksista. Ihmepelastumisia ei ole. Ei ole kyynelehtiviä uudelleenkohtaamisia tai muita epäuskottavuuksia. Maailman mullistava hyökkäys tulee kirjaimellisesti kirkkaalta taivaalta ja kymmenet yli kymmenen kertaa Hiroshiman pommin vahvuiset aseet tuottavat tuhoa minkä kuvitteleminenkin saa jääkylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin.
Näyttelijätyö on luonnollisesti laadukasta. Henkilögalleria on mahdollisimman paljon Keijo ja Katja Keskivertoa ja kaikki tekevät erinomaista työtä rooleissaan. Vielä suuremman kiitoksen ansaitsee erinomainen lavastus ja TV-elokuvaksi hämmästyttävän korkeatasoinen tuotanto. Hyökkäyskohtaus on karmaiseva yhdistelmä erikoistehosteita, arkistokuvaa ja joukkokohtausta. Luonnollisesti katsojan säästämiseksi tuho on kuvattu vähemmän totaalisena, mutta hirvittävyys on siltikin käsin kosketeltavissa, mikä on päämäärä. Säteilysairaus ei myöskään ole mitään kaunista katseltavaa.
Loistava elokuva, genrensä parhaimmistoa ja se sai suoraa kiitosta Reaganin hallinnolta valistavan vaikutuksensa vuoksi. Ei mitenkään huono saavutus TV-elokuvalta ja pääasia tulee erittäin selväksi.
nimimerkki: Jurpo
