Nyt on Tim Burton omimmillaan. Joka on odotellut Batman – ja muiden -syrjähyppyjen jälkeen paluuta Saksikäsi-Edwardin maailmaan, saa odotuksilleen täyttymyksen.
Big Fish on täyttä tarinaa jossa yhdistyy Forrest Gump ja mainittu saksiveikko.
Vanha mies on loppusuoralla ja on kertonut pojalleen elämänsä käänteitä omaan tyyliinsä. Poju päättää ottaa selkoa isästään ja hänen toilailuistaan, koska kaikki tuntuu vain satuilulta josta fakta puuttuu.
Päähenkilö Edward Bloom (nuorena Ewan McGregor ja vanhana muistelijana Albert Finney) on läpeensä hyvä ihminen joka on törmännyt elämänsä aikana mitä ihmeellisimpiin ihmisiiin. Elokuvassa tuo ihmegalleria pläjäytetään burtonimaisesti silmille. Lopulta katsoja sopeutuu ajatukseen, että mikään ei enää yllätä.
Kyseessä on ennen muuta ohjaaja Burtonin leffa. Näyttelijöistä Albert Finney kerää kotikatsomon pisteet karismallaan. Kyseessä on kategorian kummalliset kuvat –leffa, ja tästä joko pitää tai sitten ei. Perinteisesti puhutaan draamasta, mutta kallistuisin mielummin fantasiakomediaan. Katsojan suhteen käytännössä ikärajoitteita ei ole, ainoat rajoitteet tulevat tsekkailijan asenteessa. Jos tulevat.
