Angels in the Outfield on uusintaversio samannimisestä leffasta, joka valmistui vuonna 1951. Alkuperäinen tapaus on minulta näkemättä, mutta re-make tuli katsottua. Se on kertomus kahdesta lastenkodissa asuvasta pojasta, Rogerista ja J.P:stä. Rogerin isä sanoo pojallensa, että he ovat taas yhtä perhettä, jos Angels voittaa mestaruuden. Se on baseball-joukkue, joka valitettavasti roikkuu sarjan pohjalla. Parhaat päivänsä jo elänyt valmentaja George Knox (Glover) ei ole kovinkaan tyytyväinen joukkueeseensa, vaan pitää pelaajia kunnon luuserijoukkona. Rogerin rukoukset käyvät toteen ja Al-enkeli (Lloyd) kirmaa pelikentille täydellisellä antaumuksella, samalla vieden joukkuetta ylöspäin.
Enkelit kuulostaa tavalliselta perhe-elokuvalta ja sitä se onkin, eikä muuta yritä ollakaan. Se on amerikkalaisittain hyvin sentimentaalinen, hollywoodilaisittain aika pinnallinen ja disneyläisittäin ylisöpöilevä. Katsojaryhmäksi tarkoitetut lapset kuitenkin varmasti nauttivat näkemästään. Vaikka henkilöistä ei olla tehty kovinkaan syviä ja ne ovat erittäin kliseisiäkin, niin silti homma on aika viihdyttävä. Ylimääräinen äly on korvattu jopa hauskoilla vitseillä ja hyvillä oivalluksilla. Kun homma menee liian kevyeksi viihteeksi, niin pitää kehiin heittää joku kunnon yli-imelyys. Tavallinen hollyhuttukaava on siis kovassa käytössä.
Ehkä kuitenkin lapset tahtovat juuri nähdäkin tällaista, Christopher Lloyd hölmöilee ihan kivasti, vitsejäkin on mukana ihan riittävästi ja tarinassa on hyvä sanoma. Itseänikin, tällaista jo vähän vanhempaa katsojaa jaksoi teos viihdyttää. Hieman ärsyttävistä lapsinäyttelijöistä (Joseph Gordon-Levitt ja Milton Davis Jr.) huolimatta elokuvan jaksoi kertaalleen katsoa kokematta mitään kovia tuskia. Ihan mukavaa viihdettä, ei tarjoa muuta, paitsi tietenkin perheen pienemmille, joille kyseessä on unohtumaton elämys. Muuten voisi ajatella jopa puolikasta enemmän pisteitä, mutta lopun liikaimelyydet pääsivät häiritsemään liiaksi.
Ps. Loistava Adrien Brodykin nähdään pienessä pelaajan roolissa.
