Simpsoneiden viidennellä kaudella päävetäjänä toimi herra nimeltä David Mirkin ja hän jatkoi myös päätuottajana kuudennellakin tuotantokaudella. Viidennellä kaudella Mirkin oli tehnyt vähän huteraa ja epätasaista työtä, mikä näkyi irtonaisina vitseinä ja henkilöiden, varsinkin Homerin, tyhmentymisenä. Kuudennelle kaudelle siirryttäessä homma kuitenkin alkoi toimia ja Mirkinin talli otti opikseen tekemistään virheistä tehden yhden sarjan parhaista tuotantokausista. Kuudes kausi on oma henkilökohtainen suosikkini yhdessä kahdeksannen kauden kanssa.
Viidenteen kauteen verrattuna jaksojen tarinat nousivat taas enemmän pääosaan, mutta vitsi-ilotulitusta ei missään vaiheessa unohdeta. Ainoastaan tylsähkö clipshowjakso Another Simpsons Clip Show rikkoo muuten niin täydellistä kokonaisuutta, joka on Simpsonit-asteikollakin uskomattoman rautainen. Loistavat elokuvaparodiat ja hieno satiirinen kommentointi jatkuu yhä terävällä vaihteella. Tuotantokauden aloittaakin tyylikkäästi Takaikkuna-parodia Bart of Darkness, jossa jalkansa loukannut Bart näkee kaukoputkensa kautta varsin epäilyttäviä näkymiä naapurin Flandersista. Tämänkertainen Treehouse of Horror -jakso lisäksi sisältää ikimuistettavan Hohto-parodian, joka kuuluu monen fanin suosikkeihin.
Jaksoja on tällä kaudella mukana 25, joiden taso on hämmästyttävän korkea. Tällä kaudella on monia omia suosikkivitsejäni, joille tulee naurettua jokaisella katselukerralla. Amerikkalaisten lätkäintoilulle irvaileva Lisa on Ice (omien suosikkieni top-vitosessa!), median tuomitsemisen kohteeksi joutumisesta kertova kärsimysnäytelmä Homer Badman, poliisivoimien merkitystä kyseenalaistava Springfield Connection ja Australian mainetta jenkkien silmin kuvaava Bart Vs. Australia ovat sekä yhtä naurujuhlaa että loistavaa yhteiskunnalle irvailua. Rotary-järjestöille sun muille sen tapaisille kovaan ääneen naureskeleva kulttikuvaus Homer the Great on myös silkka klassikko, samoin tappavasta huvipuistosta kertova Itchy & Scratchy Land.
Ääninäyttely on taas huippuluokan tasoa ja vakioäänet tekevät unohtumatonta TV-historiaa. Tällä kaudella myös vierailijoiden laatu on jälleen paikallaan ja monia merkittävyyksiä kuullaan jälleen. Meryl Streep on hulvaton vallattomana pastori Lovejoyn tyttärenä, johon Bart ihastuu ja Winona Ryder antaa äänensä tytölle, jonka hikipinkous saa Lisan näyttämään kakkoselta. Vakiovierailijat Phil Hartman, Kelsey Grammerin Sideshow Bob ja Joe Mantegnan mafiapomo Fat Tony ansaitsevat aina erikoismaininnan. Lisäksi tällä kaudella hauskuuttavat mm. Dennis Franz, erään hienoimmista äänistä omaava James Earl Jones, legendaarinen Anne Bancroft, Cheers-sarjan ydinporukka (Ted Danson, Woody Harrelson, Rhea Perlman, John Ratzenberger ja George Wendt), Star Trek -mies Patrick Stewart, Mel Brooks, Susan Sarandon, Mandy Patinkin, Steve Allen ja Tito Puente.
Kuudennen kauden päättävä Who Shot Mr. Burns? jätti aikoinaan varsin pahan cliffhangerin, johon saadaan päätös vasta seitsemännellä kaudella. Tämä jännäreiden mestarillinen parodiateos on silkkaa TV-historiaa ja eräs sarjan kutkuttavimmista jutuista. Se on myös tähän mennessä ainut tuplajakso, joka sarjassa on nähty. Muistettavia hetkiä on myös Bartin komeetan löytyminen, koskettava tarina Maggien syntymisestä ja tulevaisuuteen (vuoteen 2010) perustuva Lisan häistä kertova episodi.
Kauden 18. jakso A Star Is Burns aiheutti aikoinaan tekijätiimin sisällä närää, kun Matt Groening ei olisi halunnut tehdä kyseistä jaksoa rakkaassa sarjassaan. Simpsoneissa työskennelleet Al Jean ja Mike Reiss tekivät omaa sarjaansa Critic, joka ei ponkaissut ihan tahdottuun suosioon. Jean ja Reiss saivat Simpsoneiden executive-tuottajalta James L. Brooksilta luvan tehdä Simpsoneihin vierailusarjan, jossa Jon Lovitzin esittämä neuroottinen leffakriitikko olisi tärkeässä osassa. Groening ei innostunut yhtään ajatuksesta, että Simpsonit olisi joku mainosväline. Brooks piti kuitenkin päänsä ja jakso tuli lopulta ulos. Jakso on joka tapauksessa mainio ja tuntuu ihan aidolta Simpsonit-sarjalta, mutta käsittääkseni Groening on yhä lievästi katkera kyseiselle tapaukselle.
Kauden mahtavuudesta ja omista suosikkihetkistä voisi jauhaa vaikka kuinka paljon, mutta sellaista on tuskin hirveän kiva lukea. Nekin lukijat, jotka ovat tähän asti jaksaneet, luovuttaisivat viimeistään tässä vaiheessa. No, lopetetaan tähän ja tavataan seuraavan tuotantokauden arvostelun merkeissä.
