The Fast Show toi uutta eloa sketsikomediaan kun Paul Whitehousen johtama komediakaarti alkoi tekemään tehokasta komiikkaa.
[I]”But can you imagine that face contorted into throes of sexual ecstacy? “[/I]
Episodien rytmi on nopea ja ensimmäisellä kaudella ilmaantuneista omituisista persoonista moni jatkaa omituisia toilauksiaan. Pubin asukki Billy Bleach (Day) on aina yhtä tietämätön asioista ja Ron Manager (Whitehouse) kommentoi Gary Linekeria ja saa omituisen mielikuvan joka ei tahdo kadota mielestä. Ralph (Higson) ja tämän irlantilainen renki Ted (Whitehouse) ovat yhä vaivautuneita ja kyseinen sketsi onkin niitä hienovaraisempia komediapläjäyksiä. Unlucky Alf (Whitehouse) on yhä epäonninen, Bob Flemingillä (Higson) on yhä paha yskä ja Tommy Cockles (Day) juontaa yhtä historiikkia Arthur Atkinsonista (Whitehouse).
[I]”Boutros-boutros ghali. “[/I]
Kauden vaihdos jättää pois muutamia vähemmän hauskoja hahmoja, mutta uudet hahmot ja sketsit paikkaavat menetyksiä. Chanel 9:n ohjelmistoa laajennetaan mm. asiaohjelmalla Mundo Tedioso ja viihdeohjelmalla Big Show joka erityisesti herättää huumoria. Lontoolainen Chris (Whitehouse) pöllii kaiken mikä ei ole naulattu kiinni ja Jesse (Williams) kokeilee erilaisia dieettejä. Kaiken kruunaa Rowley Birkin Q.C joka muistelee erilaisia toilauksiaan Kairossa, Shanghaissa ja monissa muissakin paikoissa joissa hän on ollut erittäin humalassa. Bonuksen muodostaa The Jazz Club.
[I]”I’m a little bit waayy, a little bit wooah, a little bit woosh, I’m a geezer. “[/I]
Kokonaisuus on tukevasti huumorin puolella.
