Stir of echoes – Henkien vankina on kehuttua uudempaa kauhua Kevin Baconin tähdittämänä ja Hollywoodin kultakynä David Koeppin ohjaamana. Vähintään jännittävän kuuloista siis, ainakin alkuasetelman perusteella.
Eikä tulos ole lainkaan hullumpaa, tosin Koepp olisi voinut hieman jalostaa upeaa ideaansa. Nytkin shokkiefektit ja pienenmoinen twisti toimivat, mutta rahkeita olisi ollut aivan viiteen tähteen asti. Posthypnoottinen suggestio on nimittäin mitä oivallisin aihe kauhupätkälle.
David Koepp ei ole koskaan loistanut ohjaanana, itse asiassa hän on varsin heikko visualisoija. Teksti sen sijaan tuppaa monesti olevan massoja liikuttavaa (mm. adaptaatio Jurassic parkiin ja Carlito’s wayhin sekä käsikirjoitukset Spider-Maniin ja Panic Roomiin). Nyt Koepp ohjaa kuvaksi omaa tekstiään ja tarina liikkuu hypnoosinomaisessa kauhumaailmassa.
Koeppin tarinassa Tom Witzky kuuluu niihin kahdeksaan prosenttiin kansalaisista, joihin vaimon sisko Lisan toimiviksi väitetyt hypnoosit tehoavat. Niinpä tuttavaperheiden yhteisestä illasta ja viattomista kokeilusta alkaa painajainen. Taviselämä vaihtuu näkyjen ja välähdysten täyttämäksi kaaokseksi. Yrittääkö joku kutsua Tomia? Ja jos yrittää, miksi ja mistä?
Näyttelijäkaarti kasvaa tarinassa upeaan mittakaavaan. Kevin Bacon onnistuu joskus liukumaan ärsyttävyyden puolelle, mutta nyt meno sekoboltsina perheenisänä on vallan upeaa. Kathryn Erbe repii hänkin kaiken irti hissukan vaimon osassaan ja takana sivuosasto toimii tukipilarina. Selvästi hyvin nuori Zachary David Cope tekee lähes Haley Joel Osmentit huminaa kuulevana tenavana.
Stir of echoes – henkien vankina tarjoaa tummaa kuvaa sekä nopeita leikkauksia tyyliin Fight Club, ja saa pari kertaa katsojan hypähtämään penkiltään. Hypnoosikohtaukset ovat täyttä viiden tähden fiilistelyä, mutta lopulta meno jää irralliseksi. Päällimmäinen kysymys kuuluukin: miksei höyryävän hengityksen ja traumaattisen kuoleman sisältämästä kauhuleffasta ole saatu enempää irti? Eli jos rikkonainen on koko leffan tarkoama painajainen, niin varsin rikkonaiset ovat myös leffan aiheuttamat jälkifiilikset. Näinkin leffa on kuitenkin laadukas ja kauhusta voimansa ammentavista viime vuosien pätkistä tyylikkäimpiä.
