Allekirjoittaneen ainoa ymmärrys baletista on sitä että se on Culttuüürielitistien ihannoimaa traditiota minkä esteettisemmistä hienouksista maallikko ei ymmärrä mitään. Se on kylläkin äärimmäisen raskasta rääkkiä ruumiille ja koska ruumis ja mieli ovat yhteydessä niin ruumiin rääkki on mielen rääkkiä.
Nina Sayers (Natalie Portman) on ballerina joka haluaa menestyä. Hän saa siihen myös tilaisuuden Joutsenlammen kautta, mutta uusi tulokas Lily (Mila Kunis) on kammottava mittakeppi mihin hän vertaa itseään, koreografi Thomas Leroy (Vincent Cassel) on säälimätön vaatimuksissaan ja dominoiva äiti Erica (Barbara Hershey) ei helpota ballerinan hennoille olkapäille tulevaa taakkaa.
Darren Aronofsky ohjaa hyvin selkeää kauhuelokuvaa mielen romahduksesta. [I]Black Swan[/I] on elokuva missä teknisesti kyvykäs ja jäinen prinsessa joutuu muuttumaan joksikin muuksi ja katalyytti tähän muutokseen on paitsi jo mainittu Lily myös kesyttömällä voimalla kulkeva Beth (Winona Ryder) joka demonstroi mihin pakkomielteinen tarve täydellisyyteen johtaa. Aronofsky lisäksi värittää leffaa hallusinoivin kuvakulmin ja joskus jopa dokumentaarisella tyylillä. Siinä sivussa monen käsikirjoittajan (huono enne) kertomassa tarina osoittautuu kasvukertomukseksi itsenäistymisestä.
Natalie Portman kahmaisi roolistaan Oscar-palkinnon ja täysin aiheesta. Hän kirjaimellisesti muuttuu elokuvan edetessä täysin uuteen rooliin ja alun jäinen prinsessa on lopussa voimakas nainen. Yksinäisen voimakkuuden avuksi pitää olla vastakohtaisuuksia ja Mila Kunis on juurikin sitä olemalla tulisen seksuaalinen ja tatuoitu. Vincent Cassel on elokuvan auktoriteetti jonka hyväksyntää hakiessaan Nina suuntaa uusiin ja pelottaviin ulottuvuuksiin. Erica Hershey on vahva ja suorastaan tukahduttava vaikuttaja joka projisoi oman epäonnistumisensa tyttärensä harteille. Winona Ryder on harmillisen vähäisessä roolissa, sillä heikkoutensa kohtaaminen ei ole helppoa ja vain muutamilla kohtauksilla tulee ilmi kuinka paljon kyseinen prima on uhrannut. Näyttelijöitä ei siis missään vaiheessa voi moittia.
[I]Black Swan[/I] ei ole elokuva baletin raadollisesta maailmasta eikä se ole musikaali, sillä Aronofsky kertoo täysin sisältöpuhtaan kasvukertomuksen joka sijoittuu baletin maailmaan ja kertoo sen kauhuelokuvan tehokeinoja hyödyntäen. Se ei ole loistava elokuva, mutta moninaisten elementtien sekoituksena se toimii.
