Huvialan moguli Stephen Pricen (Geoffrey Rush) avioliitto Evelynin (Famke Janssen) kanssa ei ole kovinkaan onnellinen. Silti Stephen järjestää tälle omalaatuiset juhlat pahamaineisessa mielisairaalassa missä työskentelevä Pritchett (Chris Kattan) ei halua jäädä sinne mistään hinnasta. Ohjelmaan tulee muutoksia vieraiden ollessa molemmille tuntemattomia, paikan mennessä kiinni omasta tahdostaan vieraiden alkaessa vaihtaa menneeseen aikamuotoon.
William Malonen uusioversio William Castlen kauhuilusta ei ehkä omalaatuisuudella loista, mutta sitäkin enemmän se loistaa tyylissä ja tunnelmassa. Kuvamaailma on esimerkillisen vinoutunut, lavastus täynnä irvokkaita detaljeja. Verta ja sisäelimiä on luvassa runsaasti, vaikka ruumisluku onkin kohtuullisen pieni ja bonuksena alkuteoksen lähtökohta kehitetään johdonmukaiseen loppuunsa. Marilyn Mansonin hillitysti käytetty musiikki on piste iin päälle.
Geoffrey Rush, kunnostautunut australialainen toimittaa hykerryttävän suorituksen huomattavan paljon Vincent Pricen näköisenä Stephen Pricenä ja takaa sen vankan karismapohjan kokonaisuudelle. Kuitenkin Rush pitää suorituksensa puhtaasti omanaan. Famke Janssen tämän kyllästyneenä vaimona on myös toimiva elementti kokonaisuudelle vaikka varsinainen sankarosuus on melkoisen väritön. Chris Kattan napauttelee kyynisen pessimismin mikä sopii mainiosti kokonaisuuteen.
Lähtökohtien omalaatuisuuden puutteesta huolimatta kokonaisuus on jännittävä, toimiva ja ammattitaitoisella innolla tehty kauhuilu. Mikään elokuvataiteen klassikko ei ole kyseessä, mutta sitäkin enemmän väristyksiä aiheuttava kauhuilu vailla taka-ajatuksia.
