Lainasin kaverilta vanhoja videoita, joista yksi sattui olemaan juuri tämä kyseinen elokuva. Kuva oli kaikin puolin huonon näköistä, mutta kyllä siitä jotain selvää sai. Ja totuus oli, että se oli kaikin puolin positiivinen yllätys Stephen Kingin Painajainen-romaanin pohjalta. Kaikin puolin yhtä hyvä kuin vuoden 2004 miniversio.
Juonesta en mene jaarittelemaan vaan menenkin ihan suoraan asiaan. Kauhujen kaupunki antaa itselleni kuvan, aivan kuin olisi katsonut telkusta vanhaa tv-sarjaa, joka päättyy jännään kohtaan ja heti seuraavassa jaksossa kerrataan aiempia tapahtumia ennen jatkamista. Nostalgian tunne pulpahtaa kuplan lailla pintaan.
Ohjaus ja käsikirjoitus on kaikin puolin hyvää, vaikka melko moni kirjoitetuista hahmoista antaa väärän kuvan itsestään, mikä hiukan häiritsi. Lisäksi joitakin kohtauksia oli muokattu. Hahmoista Kurt Barlow koki ehkä rajuimman muutoksen, mikä tavallaan jakoi mielipidettä: ulkonäön, mykkyyden ja karismaattisuuden uupumisen takia hahmo tuntui hyvin oudolta, mutta Barlow oli näin paljon pelottavampi kuin vuoden 2004 uusintaversiossa. Se jopa yllätti roimasti hätkähdyttävällä éntreellään.
Näyttelijäsuorituksista David Soul ja James Mason erottuvat positiivisessä mielessä joukosta, etenkin Mason sopien ihan vain ulkonäön ja näyttelijälahjojensa takia Strakerin rooliin (en mene niinkään väittämään, että Donald Sutherland uusioversiossa olisi lainkaan huonompi, yhtä hyviä kummatkin). Sivurooleista vain Reggie Nalder kolkon näköisenä Kurt Barlowina eläytyy hyvin, vaikka hahmo ei puhua pukahda kertaakaan.
Kaikin puolin veretön, säikäyttelyyn perehtyvä ja tunnelmaa jotenkuten nostava Kauhujen kaupunki on hyvä King-elokuva, jota häiritsee enimmäkseen ristiriitaiset muutokset. Sen voi suositella monelle kauhufanille, mikäli arvostaa vanhoja elokuvia, muussa tapauksessa tämä on enemmän King-fanien mieleen. Ei mikään mestariteos, mutta riittävän hyvä tuon ajan elokuvaksi.
