Vuonna 1995 ranskalainen kirjailija nimeltään Jean-Dominique Bauby sai aivohalvauksen ja hänellä todettiin olevan locked-in -syndrooma eli hän ei pystynyt liikuttamaan kehoaan, paitsi toista silmäluomeaan. Baubyn aivot toimivat täysin normaaliin tapaan, mutta muuten hän oli lähes kyvytön kommunikoimaan ja elämään. Hänen psykiatrinsa kehitteli kommunikointijärjestelmän, jossa hän luetteli Baubylle aakkosia ja Bauby räpsäytti silmäluomeaan oikean kirjaimen kohdalla. Bauby “kirjoitti” sairasvuoteeltaan käsin koskettavan kirjan omista ajatuksistaan sanelemalla kirjain kerrallaan lauseensa psykiatrilleen. The Diving Bell and the Butterfly -elokuva pohjautuu tuohon kirjaan ja toimii näin ollen Baubyn elämänkertana.
Millään tavalla mediaseksikkäästä leffasta ei tämän ranskalaisteoksen kohdalla voida puhua, mutta kyseessä onkin hyvin kauniilla ja samalla niin realistisella otteella tehty draamaelokuva sänkyyn kahliutuneesta ajattelevasta ihmisestä. Katsoja voi vain mielessään kuvitella, miltä tuntuisi maata sairaalassa täysin kyvyttömänä minkäänlaiseen fyysiseen liikkumiseen ja samalla tiedostaen täydellisesti oman tilansa. Baubyn taisteleminen noin mahdottomassa tilanteessa on esimerkillistä ja kunnioitettavaa. Vaadittaneen paljon elämänhalua kun pystyy kirjankin vielä kirjoittamaan kaikista esteistä huolimatta.
Leffa kuvataan pääasiassa Baubyn silmin katsottuna ja olinkin yllättynyt, että elokuvan ohjaaja on amerikkalainen Julian Schnabel, sillä sen verran upeita ja jenkkileffoista poikkeavia kuvakulmia tässä käytetään. Visuaalinen ulkoasu onkin hyvin kaunis ja katsoja pääsee kerrontatavan avulla lähelle Baubyn kokemia epätoivon tunteita.
Pitkään keskulteltiin pitäisikö teoksesta tehdä ranskalainen vai amerikkalainen, ja alunperin Baubyn rooliin valittiin jo Johnny Depp, joka puolestaan suositteli Schnabelia ohjaajan pallille. Seuraavaksi suunniteltiin kahden elokuvan tekemistä, niin ranskaksi kuin englanniksi, mutta hanke osoittautui liian kalliiksi ja lopulta päädyttiin tähän ranskalaisversioon, kun Depp jättäytyi projektista ulos lähestyvän piraattileffan vuoksi. The Diving Bell and the Butterfly nappasi jälkeen päin neljä Oscar-ehdokkuutta ja ranskalaisversioon päätyminen oli takuulla oikea ratkaisu, sillä henk. koht. koen, että näin elokuvasta saatiin realistisempi ja tietyllä tapaa aidosti kaunis.
Räiskinnän ystävät eivät välttämättä ihastu kyseiseen teokseen, mutta siitä huolimatta suosittelen tätä kaikille, sillä elokuvalla on sanomaa ja se laittaa ihmisen ajattelemaan tätä elämää ja ehkä jopa näkemään sen uudessa valossa. Keskivertoa parempi draama, tykkäsin.
