Jokunen vuosi sitten Into the Blue keräsi ympärilleen aimoannoksen hypetystä, Jessica Alban ollessa bikineissään voimakkaasti mainonnan keulakuvana. Ennakkoluulot harhaanjohtavan mainonnan myötä olivat poikkeuksellisen alhaalla ja odotin leffan vievän minut ihastelemaan Alban ja kumppaneiden trimmattuja kroppia Atlantin valtameren syleilyssä. Leffa kuitenkin pääsi yllättämään positiivisesti mukavan realistisella ja raikkaalla otteellaan, unohtamatta upeasti kuvattua merimaailmaa.
Jessica Alban näyttelemä Sam ja Paul Walkerin tulkitsema Jared elävät Bahamasaarilla, tienaten vähäiset tulonsa turismin avulla. Sukellukseen hurahtanut nuoripari löytää eräällä rentoutumisretkellä ystäviensä kanssa meren pohjaan syöksyneen lentokoneen, sisällään melkoinen lasti kokaiinia. Tästä alkaa aurinkoinen seikkailu kohti rikkauksia ja kuuluisuutta, moraaliarvojen nyhtäessä nuorten takaraivoja ja pahojen miesten huohottaessa niskaan.
Into the Blue ei suunnannutkaan huomiotaan pelkästään päänäyttelijöidensä vartalojen kuvaamiseen hidastusotoissa, vaan tekijät pyrkivät keskittymään jopa itse elokuvaan, joten aivan niin pinnalliseen ilveilyyn tässä ei sorruta kuin esim. McConaughey-Hudson leffassa Fool’s Gold. Hollywood-leima ei ole läsnä, kun nuoret näyttävät aidosti nauttivan paratiisielämästä. Dialogit on kirjoitettu todella hyvin ja näyttelijät hoitavat hommansa kunnialla. Alba ja Walker jäivät positiivisina tapauksina mieleen, osin onnistuneen ohjauksen myötä.
Alussa ruudulle vyörytetään alituiseen jumalaisen kauniita näkymiä Atlantin kirkkaan sinisestä vesibaletista. Eksoottisen väriset kalaparvet, hohdokkaat koralliriutat ja lumoavan vihreä kasvisto ovat niin hienoa katseltavaa, ettei haittaa pätkääkään, vaikka elokuvan itsensä eteneminen on leffan alkupuolella hitaahkoa. Myös meren arvaamattomia tappokoneita, haita, kuvataan leffassa todella paljon. Kauniiseen vedelliseen visuaalisuuteen on panostettu toden teolla ja otot ovat vielä niin luonnollisen näyttäviä, ettei tehostetulvia tule hetkeksikään ikävä. Veden varassa kuvatut kohtaukset ovat myös hyvin selkeästi ja vakaasti toteutettuja, joten katsoja pysyy koko ajan menossa mukana.
Rempseän raikkaan alun jälkeen tunnelma alkaa käymään koko ajan tiiviimmäksi ja ajoittain jopa trillerimäiseksi. Tämänkin vaiheen ajan John Stockwell pystyy pitämään elokuvan langat käsissään, mutta loppupuolella ajaudutaan täysin toimintakohtauksiin ja tuntuu kuin viimeisen kahdenkymmenen minuutin aikana ei olisi puhuttu mitään, vaan keskitytty mättämään toisia veden alla. Loppu pilaakin muuten niin hienosti rakennetun elokuvan. Jotain yllättävämpää ja omaperäisempää olisi kaivattu myös päätösneljännekselle.
Tällaisenaan Into the Blue – Pinnan alla on virkistävä vesitoimintaseikkailu, jossa saa seurata kauniita luontomaisemia, kauniiden ja seksikkäiden näyttelijöiden kera. Ennakkoluulot kannattaa jättää tämän leffan ajaksi naulakkoon ja ottaa vastaan mitä sillä on tarjottavanaan. Hypetyskuvaan ei kannata tarttua, uskon leffan yllättävän sinutkin maanläheisellä otteellaan. Olisin antanut elokuvalle vähintään kolme tähteä, mutta ikävä kyllä lopun tapahtumat pilaavat mahdottomuudellaan ja ennalta-arvattavuudellaan liian paljon. Kertakatsomisen arvoinen leffa, ei kaduta pätkääkään, ja on se Jessica Alba vaan melkosen nätti tyttö.
