Philip Winthrop (Mark Damon) menee tapaamaan morsiantaan, Madeline Usheria (Myrna Fahey) tämän rappeutuvaan sukutaloon. Perillä hänet ottaa vastaan tämän vanhempi veli Roderick (Vincent Price) joka kehottaa häntä lähtemään välittömästi. Talo on vanha ja rappeutunut kivikolossi jonka ainoa asukas Usherien sisarusten lisäksi on vanha miespalvelija Bristol (Harry Ellerbe). Ikivanhan, pahan ja sairaalloisen sukuräähkän aika on koettamassa ja vaikka Philip sitä yrittää estää.
Roger Cormanin ohjaama ja Richard Mathesonin sovittama goottilaisen loistokas kauhuelokuva Edgar Allan Poen novellista ottaa lähdemateriaalin irvokkaan lopun ja laajentaa sitä pidemmälle ja johdonmukaiseen loppuun asti. Floyd Crosbyn kaunis cinemascope-kuvaus taltioi rappeutuneen miljöön tarkoilla otteilla ja Daniel Hallerin suunnittelema lavastus on täynnä irvokkaita maalauksia, hämähäkinseittejä ja harsomaisia verhoja.
Näyttelijäkaarti ei ole suuri, mutta sen ei tarvitse olla sitä jokaisen ollessa juurikin toimivasti esitetty. Mark Damon on ajoittain suorastaan ylimielinen ja hipoo ylinäyttelyn rajoja suorituksessaan mihin mahtuu myös emotionaalista koettelemusta. Parempi silti mennä lähelle ylimenoa kuin jättää suoritus vajaaksi. Harry Ellerbe vanhana miespalvelijana on hienovaraisesti taustalla mistä hän tulee esiin vain pyydettäessä.
Vincent Price ilman tunnusomaisia viiksiään toimittaa ajoittain hyytävän pahaenteisen työn yliherkkyytensä piinaamana Roderickina ja kyseinen piirre tulee ilmi paitsi dialogissa myös eleissä. Pricen erinomaisuutta todistaa juurikin se että hän pystyy ongelmitta kertomaan kauhutietoja suvun menneisyydestä ja vaikka kyseinen tieto ei skeptistä sankaria vakuuta se vakuuttaa katsojan niiden totuudenmukaisuudesta ja suoritus pysyy koko ajan uskottavana. Myrna Fahey Madeline Usherina toimittaa hauraan ja hellyttävän, mutta lopun koettaessa traagisen ja suorastaan kauhistuttavan suorituksen joka ei jää yhtään Pricen hiljaisen uhkaavaa suoritusta heikommaksi vaikka hakeekin kauhistuttavuutensa eri suunnista.
Lopputulos on visuaalisesti vakuuttava ja kerronnallisesti tehokas kauhupläjäys. Mestariteos ei kyseessä ole, mutta joka tapauksessa muuten mallikelpoinen esimerkki hyvästä kauhuelokuvasta joka ei tarvitse yliluonnollisia elementtejä toimiakseen. Inhottava miljöö groteskeine yksityiskohtineen ja karmivat henkilöhahmot ovat tarpeeksi hyvät lähtökohdat jos tarina käsittelee niitä oikein ja tässä tapauksessa Corman käsittelee niitä oikein.
