Hallam Foe (Jamie Bell) asuu isänsä, äitipuolensa ja sisarensa kanssa komeassa kartanossa Skotlannissa. Äiti on kuollut jo kaksi vuotta aikaisemmin mutta asia tuntuu kalvavan Hallamia. Hän viettää paljon aikaa yksin isänsä kartanon ympäristöön rakennetussa puumajassa tirkistelemässä ihmisten touhuja. Hallam on varma, että ilkeä äitipuoli Verity (Claire Forlani) on murhannut Hallamin äidin. Äitipuolen kanssa suksien mennessä ristiin, päätyy Hallam Edinburghiin, jossa hän törmää äitinsä kaksoisolentoon (Sophia Myles). Tirkistelijäluonne nousee taas pintaan ja kaksoisolento Katesta tulee pakkomielle.
Jamie Bell tuli tunnetuksi aidontuntuisesta roolisuorituksestaan elokuvassa Billy Elliot (2000). Bell esitti nuorta Billyä, joka halusi ympäristön vastustuksista huolimatta ryhtyä balettitanssijaksi. Jamie Belliä pokailtiin tuon tapauksen jälkeen erittäin lupaavaksi näyttelijäksi ja ylistysvirsiä tuli joka suunnalta. Itsekin kuuluin tuohon joukkoon, joka suorastaan hämmästyi pojan suorituksesta. Siispä olin oitis kiinnostunut, kun bongasin tämän varsin vähäiselle huomiolle jääneen Hallam Foen. Onnekseni Jamie Bell lunastaa kaikki lupaukset vetämällä roolinsa tunteella ja taidolla. Bell on selvästi sukupolvensa taidoikkaimpia näyttelijöitä ja tuo Hallam Foe -hahmon kummallisuuteen tiettyä sympaattisuutta.
Musiikki elokuvassa on tunnelmaan sopivaa, brittiläistä laatumusiikkia. Claire Forlanin esittämä Verity on selvästi elokuvan inhottavin ja ärsyttävin hahmo. Verity esitetään manipuloivana ja varsin stereotyyppisenä ilkeänä äitipuolena, jotta katsoja ikään kuin ymmärtäisi Hallamin tunteet. Tuntuu, että Hallamin kaikki suhteet muihin ihmisiin ovat jatkuvasti jotenkin häiriintyneitä tai ainakin sen rajoilla. Elokuva keikkuukin sairaalloisen ja siedettävän rajoilla yllättävän paljon, mikä tekee ajoittain Hallamin ymmärtämisestä vaikeaa. Elokuva sisältää suorastaan häiritsevän oloisia kohtauksia, jotka tulevat varsinaisena yllätyksenä katsojalle. Mutta kun taustoja selvitetään enemmän, pystyy katsoja ymmärtämään, miksi Hallam käyttäytyy niin kummallisesti.
Hallamin isää näyttelevä Ciarán Hinds jää elokuvan aikana kaikin puolin etäiseksi. Hinds vetää roolinsa kyllä ihan hyvin, mutta koska roolihahmolle ei ole paljon ruutuaikaa suotu, jää hän varsin tylsäksi ja yksipuoliseksi hahmoksi. Samoin käy Hallamin sisarelle, Lucylle, joka nyt ei selvästikään ollut tarkoitettukaan jäämään tärkeäksi hahmoksi tarinan kannalta.
Elokuvassa miljöö on karu mutta komea. Niinpä myös elokuvan selvät vahvuudet ovat simppeli mutta toimiva visuaalisuus ja vahvat henkilöhahmot. Hallam Foe on kaunis ja sympaattinen kasvutarina kaikessa outoudessaan. Elokuvan lopetus on yksinkertainen, varsin ennalta-arvattava mutta siedettävä. Kyllä tämä kannattaisi katsoa nyt ainakin taitavan Jamie Bellin takia.
