Ihmisruumiin syväjäädytys ja elämän keinotekoinen jatkaminen on aina kiehtonut ihmismieliä. Ilmiötä käsitellään draaman ja komedian keinoin elokuvassa Ikuisesti Nuori.
Elokuva alkaa vuodesta 1939, jolloin testipilotti Daniel McCormickin (Mel Gibson) tyttöystävä Helen (Isabel Glasser) vaipuu traagisesti koomaan. Helen ei ota herätäkseen, jolloin Daniel menettää elämältään tarkoituksen. Danielilla on tiedemies tuttava Harry Finlay (George Wendt), joka on kehitellyt syväjäädytyksen mahdollistavaa laitetta, johon murtunut Daniel suostuu testattavaksi.
1992 pikkupoika Nat Cooper (Elijah Wood) löytää varaston uumenista oudon kapselin, jossa makaa jäätynyt mies. Nat purkaa jäädytystilan vahingossa ja mies nousee kapselista pois. Tämä mies on tietenkin Daniel. Sattumusten kautta, ja syystä ettei tunne ketään muuta, Daniel majoittuu Natin ja hänen äitinsä Clairen (Jamie Lee Curtis) luo. Claire on yh-äiti ja tämä seikka mahdollistaa isä-poika suhteen syntymisen Danielin ja Natin välille.
Ikuisesti Nuori sopii erinomaisesti kyynelkanavien avaajaksi. Se on fantasiamainen vanhanajan kertomus miehestä, joka kaiken menettettyään jaksaa vielä rakastaa ja uskoa kaiken täyttymiseen elämän lopussa. Elokuvan aihe on kieltämättä surullinen. Se osoittaa, että vaikka ihminen itsessään ei muutu 50-vuoden syväjäädytyksessä mitenkään, niin hänen elinympäristönsä on silti dramaattisesti muuttunut. Mitä iloa on “ikuisesta nuoruudesta” jos koko se maailma, missä olet kasvanut on poissa. Voiko sielultaan vanha Daniel ottaa paikkansa uudessa maailmassa nuorena säilyneen ruumiinsa avulla? Vai onko kaikella eläväisellä maan päällä aikansa ja paikkansa?
Mel Gibson on miehekkään romanttinen ilmestys. Hänen siniset silmänsä tuikkivat niin vastustamattomasti, että Jamie Lee Curtisinkin roolihahmo lankeaa niihin auttamattomasti. Jamiekin on varsin hyvä ja tekee hieman samantyyppisen roolisuorituksen kuin elokuvassa Tyttöni Mun. Kaikille Sormusten Herra -diggareille tämä on MustSee-osastoa, koska nyt on kerrankin mahdollisuus nähdä Elijah aidossa Hobitti koossa.
Itse olen pitänyt elokuvasta niin kauan kuin muistan. Se on kaunis ja toisaalta hieman masentava, koska pinnan alla kytee vanhenemisen ja kuolevaisuuden teemat. Mieleen on myös usein juolahtanut, miksi tämän tyylisiä elokuvia ei juurikaan arvosteta. Miksi esimerkiksi samana vuonna ilmestynyt Talo jalavan varjossa on muka niin paljon parempi kuin tämä? No samapa tuo mitä muut miettivät, jos itse vaan tykkää.
nimimerkki: mauge
