Otto Premingerin v. 1958 ohjaama Tervetuloa ikävä perustuu Francoise Saganin vain 18-vuotiaana kirjoittamaan esikoisromaaniin. Päähenkilöitä ovat hemmoteltu teinityttö Cecile ja hänen playboy-isänsä Raymond.
Elokuva alkaa Pariisista missä Cecile (Jean Seberg) alkaa muistella mennyttä kesää. Kesää jonka jälkeen mikään ei enää ollut entisellään. Cecile ja isänsä Raymond (David Niven) viettävät rattoisaa lomaa Ranskan Rivieralla. Eräänä päivänä saapuu vierailulle Cecilen äidin vanha ystävä Anne (Deborah Kerr) joka pian valloittaa Raymondin sydämen ja pariskunta päättää mennä naimisiin. Annen mukana huolettomaan ja pinnalliseen elämään uhkaa astua porvarillisuus ja kurinalaisuus. Kauhistunut Cecile keksii pirullisen juonen päästäkseen Annesta eroon ja se onnistuukin yli odotusten.
Tervetuloa ikävä on visuaalisesti upeaa katsottavaa, Ranskan Rivieran maisemat hivelevät silmää. Nykyisyys on kuvattu mustavalkoisena, mennyt kesä puolestaan lukuisina takaumina väreissä. Tämä onkin onnistunut ratkaisu ja elokuvan nimisävelmä luo mustavalko-osioihin kaihoisaa tunnelmaa.
David Niven ja Deborah Kerr suoriutuvat rooleistaan oikein hyvin mutta elokuvan todellinen tähti on kuitenkin nuori Jean Seberg jonka upea roolisuoritus jättää kaikki muut varjoonsa. Cecilen rooliin onkin vaikea kuvitella ketään toista.
Francoise Saganin romaanista on tehty todella erinomainen ja onnistunut elokuva. Juoni pysyy kirjalle sopivan uskollisena eikä elokuvasta löydykään varsinaisesti mitään moittimista. Päähenkilöiden itsekkys ja pinnallisuus saattaa toki hieman ärsyttää mutta niin on varmaan tarkoituskin.
Tervetuloa ikävä on kaunis ja tunnelmallinen elokuva hienoilla näyttelijäsuorituksilla ja maisemilla varustettuna. Hieman haikean olon se saattaa jättää mutta on ehdottomasti katsomisen arvoinen.
