Jätkät ovat tietenkin väkivaltaisia, rivosuisia, yksinäisyydessä ryvettyneitä ääliötä. Eivätkä ne naikkosetkaan mitään siveydensimpukoita ole: viini pistää jalat notkumaan ja portaat vapisemaan rakkaudenkipeän vartalon alla. Ja näiden kahden – siis jätkien ja naikkosten – yhteen päätymisissä sattuu paljon kompurointia, mutta myös kauniita hetkiä.
Minnie & Moskowitz, vuodelta 1971, pistää tähtösensä tuikkimaan kovin realistiselle taivaalle, jota ei aivan ensinnä lähinnä romanttisen komedian piiriin kuuluvalta komedialta odottaisi. Kaukana on nykytrendien mukainen romanttinen muovipinta ja suhteiden vakiokehitys, kun Minnie, tuo viinihiprakassa portaita alas remuava nainen, ja mursuviiksinen Moskowitz alkavat suhteensa.
Ohjaaja/käsikirjoittaja John Cassavetes aloittelee tarinan rakentamisen hitaasti. Alkupuoliskolla traagiset sivuhenkilöt Morgan Morgan (Timothy Carey) ja Zelmo Zwift (loistava Val Avery) pääsevät latelemaan suppeankipeitä ja miehisiä maailmankuviaan siihen malliin, että katsomon puolella naurut ovat taattuja. Saattaapa joku samaistuakin noihin rähjäisiin pikkukuppiloiden perusnäkyihin (If you think of yourself as funny, you become tragic.).
Seymour Moskowitz on varsinainen näky hänkin. Viikset ovat niin komeat, että Hercule Poirotkin kadehtisi, toisaalta kokonaisuutta Monsieur “Puaroo” tuskin kaipaisi hetkeäkään, sen verran rähjäinen Moskowitzin parkkipaikka-apulainen/poninhäntämies-look on. Vahvat naispääosat ovat selkeästi ohjaajan sukulaisnaisten hallussa: vaimo Gena Rowlands tulkitsee aurinkolasiensa alta luuraavaa Minnietä ja äiti Sheba naurattaa Seymourin vähintäänkin omaperäisenä äitihahmona.
Minnie & Moskowitz on hieno komedia täynnä oikeasti naurattavaa ja kaunistelematonta kerrontaa. Hahmot voisivat olla hyvinkin jostakin Samuli Putron tai Gösta Sundqvistin rähjäisten pubien karaokeissa soivista ja realismia henkivistä renkutuksista. Ja moinenhan katsotaan plussaksi. Miinuksena mainittakoon, että kun leffan alkupuolella nähdään Zelmo Zwiftin kaltaisen jässikän monologi (taino, dialogiahan siinä pitäisi käydä), näkyy vaisummalla loppupuoliskolla pakostakin muutama hidastumisen merkki. Kokonaisuus ei tästä juuri kärsi.
