Kulta-aikoinaan Mel Brooks väänsi monenmoista komediaa. Villiä hurjempi villilänsi tekee purkkawesterneistä sellaista hakkelusta, ettäh. Jo alkutunnarista asti on selvää, että lajityyppiä pannaan halvalla täydeltä laidalta, kun rasvatukka Frankie Laine kajauttaa kurkustaan tunnussävelen ja hehkuvan kauniit Technicolor-värit vyöryvät silmille.
Tarina kertoo pikkuisesta kaupungista, jonka sheriffin paikka on auki. Überpaha liikemies Hedy – anteeksi – Hedley Lamarr (Korman) aikoo rakennuttaa kaupungin tilalle rautatien, mutta sehän ei onnistu niin kauan kuin joku haluaa asustaa siellä. Niinpä hän saa loistavan idean ja palkkaa hirttotuomion saaneen ratatyöläisen (Little) paikan sheriffiksi. Kaupungista on tuleva roskasakin pahamaineinen pesä ja niin ollen sopiva hävitettäväksi… Tai näin herra Lamarr ainakin suunnittelee. Mitäpä musta sheriffi itsekin roskaväkeen kuuluvana hänelle voisi? Sitä paitsi koko kaupunki on Neekeriä vastaan ihan luonnostaan.
Brooksin vakionäyttelijöitä vilisee leffassa pilvin pimein. Edesmennyt Madeline Kahn tekee ihastuttavan parodian Marlene Dietrichin hämyisästä kapakkalaulajahahmosta, Brooks itse näyttelee tyhmää kihoa, jolla riittää naisia ja Gene Wilder pistää puhtia klisheiseen “juoppo pyssysankari”- rooliin. Kaiken kaikkiaan melko hauska paketti, yksi Brooksin parhaista.
