Kovat oli odotukset leffan suhteen jo sen kuvausvaiheessa, joten pakkohan se oli käydä katsomassa. Ja varsinkin kun Spielbergiltä ei ole mitään erityisen hyvää leffaa aikoihin tullut.
Vuonna 1972 Münchenissä pidettiin olympialaiset, jotka tullaan muistamaan aina. Ei, ei suomalaisten menestyksestä, vaan koko maailmaa järisyttäneestä kireästä panttivanki-tragediasta. Palestiinalainen Musta Syyskuu-terrorijärjestö otti panttivangikseen israelilaisia urheilijoita, joista mistaakseni vain pari selvisi hengissä (saatan olla väärässäkin). Valitettavasti München ei seuraa tiivistunnelmaisesti tätä tragediaa, vaan terroristien vastaistaisen järjestön touhuja, mutta onneksi sentään helvetin tehokkaasti. Tietenkään panttivanki-draamaa ei voi unohtaa, joten sitäkin seurataan, mutta ei tarpeeksi pitkään ja hartaasti.
On vaikea kuvitella Spielbergiä parempaa ohjaajaa Münchenin puikkoihin, sillä jo Schindlerin Lista osoitti miehen hallitsevan loistavasti Eurooppaan sijoittuvat tositarinat. Kuten Schindlerin Lista Münchenkin on paikoin armottoman kova ja pirun synkkä, mutta toisaalta Schindlerin Listan väkivalta ei ollut missään vaiheessa näin kovaa tai veristä. Huippuelokuvia molemmat.
München on kauttaaltaan hyvin näytelty, ja spielbergmäisestä realistisuudesta tulee suurta plussaa. Onneksi leffasta ei tullut turhan jenkkimäistä, jossa kaikki puhuvat englantia ja ammuskelevat lihakset pullistellen, vaan kerrankin lähes kaikki puhuvat sitä mitä omassa maassaan puhutaan ja väkivalta on realistista ja perusteltua. Tästä myös plussaa. Suurimmat miinukset tulee paikoittaisesta tyhjän juoksemisesta ja siitä, että leffa ei kertonut tarpeeksi varsinaisesta panttivanki-tragediasta.
Kuten jo sanottu München seuraa salamurhaajia, joiden tehtävänä on murhata palestiinalaisia terroristeja, jotka ovat vaaraksi varsinkin israelilaisille. Tätä seurataan ennennäkemättömän tehokkaasti, vaikka harmillisesti vähän paikalla junnataankin.
Kauas ei täydet pisteet jää. Pientä tiivistämistä leffa vain olisi kaivannut. Jos leffassa olisi kerrottu enemmän itse olympialaissta pisteet olisivat toiset, ja nimen omaan paremmat. Jokatapauksessa München on paras Spielberg-leffa vuosiin, loistoleffa. Ja ei muuta sitten kuin odottelemaan DVD-julkaisua.
Tälläinen arvio tällä kertaa. Tämä on tiivistetty, joten älkää närkästykö.
“It’s Strang to Think Your Self as an Assasin.”
nimimerkki: The Wolf
