Vuonna 2001 Steven Soderbergh ohjasi Ocean’s Eleven -nimisen re-maken, jossa loistivat nyky-Hollywoodin eturivin tähtikaarti. Tuolloin kuulin itse ensi kertaa tästä vuoden 1960 filmistä, jossa Frank Sinatran johtama Rat Pack ryösti puolenkymmentä Vegasin kasinoa.
“Miksei kukaan ole tehnyt sitä ennen?”
“Samasta syystä, ettei Kuussa ole vielä käyty – ei ole varusteita.”
“Mutta meilläpäs on.”
Niin – maailma on muuttunut. Uudessa versiossa tekniikka oli molemmin puolin niin viimeisen päälle vietyä, että kyllä oikein naurattaa näiden veijarien käyttämät varusteet. Kasinoita nimittäin huijataan niin tökerön helposti, että oikein ihmetyttää. Siinä missä nykykasinot vaikuttavat linnoituksilta, tässä leffassa ne vaikuttivat olevan ihan tavallisiin omakotitaloihin pykättyjä.
Yksioikoisuus ei ole leffan ainoa suuri ongelma, suuremmaksi nousee nimittäin yksitoikkoisuus. Ryöstöporukan kasaan saaminen vie käsittämättömän kauan, ja kun itse suunnitelman pariin päästään suunnilleen leffan puolivälissä, se kerrotaan katsojalle lähes kokonaan. Kun keikka vielä sujuukin suunnitelmien mukaisesti, ei tästä leffasta mitään jännitettävää löydy. Kaikki on katsojaa varten niin viimeisen päälle alleviivattua, että lähes naurattaa, mutta takuulla hävettää. Vauhtiin raina pääsee vasta kun loppusuora häämöttää.
Leffan parasta antia onkin sitten Frank Sinatran, Dean Martinin, Sammy Davis Jr:n, Peter Lawfordin, Joey Bishopin ynnä kumppaneiden veijarin hymy kasvoillaan viljelemä huumori. Rat Pack -faneille leffa on pakollinen katselukokemus, mutta muuten herää kysymys: kävivätkö nämä kaverit Vegasissa pelaamassa vai tekemässä elokuvaa? Laittoivat muuten vielä omat nimensä erään ryöstämänsä kasinon esiintyjämainokseen.
nimimerkki: Allekirjoittanut
