Tämä on jo Sofia Coppolan toinen pitkä elokuva. Hän osoitti ohjaajataitonsa jo Virgin Suicidesin kohdalla ja tämä jatkaa samaa rataa. Onneksi Coppola siirtyi kameran edestä kameran taakse, sillä hän ei ole kovinkaan hyvä näyttelijä. Mutta ohjaajana hän on todella hyvä.
Bob Harris (Murray) on näyttelijä, joka on Tokiossa tekemässä mainosfilmiä. Siellä on Charlotte (Johansson), joka on miehensä mukana. Charlotten mies käy kuvauskeikoilla ja Charlotte viettää enimmän osan aikaansa yksin hotellihuoneessaan. Sitten hän tapaa Bobin ja he alkavat tapamaan toisiaan säännöllisesti.
Juoni ei ehkä kuulosta maailman omaperäisimmältä, mutta silti aiheesta on saatu hieno elokuva. Sofia Coppola tekee tässä yhtä hienoa jälkeä kuin edellisessä leffassaan, Virgin Suicidesissa. Lost In Translationissa Tokiota on kuvattu todella hienosti. Lisäksi muukin kuvaus on kohdallaan. Myös musiikki sopii tähän leffaan ja käsikirjoitus toimii. Elokuva myös liikkuu varsin hyvin koskettavuuden ja humoristisuuden välimaastossa. Ei tämä turhan takia ole Oscareitaan voittanut.
Näyttelypuoli on todella hyvää. Paremmin Ghostbusters-elokuvista tunnettu Bill Murray tekee todella hyvää työtä. Leffa onkin lähinnä Murrayn show. Jotain asiasta todistaa sekin, että tätä leffaa ei olisi tehty, jos Murray ei olisi suostunut mukaan. Myös Scarlett Johansson, joka on aiemmin ollut lähinnä b-luokan elokuvissa, tekee tässä hyvää työtä. Hänellä on kyllä mahdollisuuksia kohota oikeaksi leffastaraksi.
