Kun pullea asianajaja irstailee autossa ja samalla törmää vahingossa mustalaiseen, ei siitä hyvä seuraa. Jäbän päälle langetetaan kirous: tasainen laihtuminen vailla dieettiä! Kuulostaa paremmalta mitä todellisuudessa on, sillä kehon saavuttaessa ylianorektiset mitat ei asianajajaa enää naurata. Mikä neuvoksi?
Vainottu pohjautuu Kingin romaaniin, jota en ole lukenut, enkä aio tämän elokuvan pilaamana lukeakaan. Ihan viihdyttävänoloisesta ideastaan huolimatta lopputulos on nimittäin melkoinen kalkkuna. Leffa keikkuu jossakin sikahuonon kauhun ja kehnon komedian rajamailla – tai ainakin haluaisin toivoa, että elokuvan komiikka on ollut tarkoituksellista. Pläjäyksestä ei oikein otakaan selvää, mihin suuntaan Holland on halunnut tunnelmointia viedä: mukaan on heitetty lisäksi myös jonkin sortin perhedraamaa, eikä leffa toimi tälläkään ollenkaan. Viimeistään lopetus “White man from town” -häröilyineen kruunaa silmittömän typerän vaikutelman.
Kliseitä käydään läpi reippaasti, ja ulkoasu on halpiksen näköinen muutamaa ihan veikeää maskia lukuunottamatta. Näyttelijät eivät menoa paranna lainkaan, ja jopa Michael Constantine alittelee filmografiansa rimoja ennennäkemättömällä tavalla. Päähahmo on ärsyttävä, muttei onnistuneella tavalla sellainen.
Vainottu on taas yksi surullinen esimerkki siitä, miten vaihtelevia King-filmatisoinnit voivat tasoltaan olla. Jonkinasteisena campina homma voisi kenties toimia mikäli katseluseuraa on tarpeeksi, mutta sellaiseksikaan tämä ei vaan ole hilpeimmästä päästä. Epätasaista tylsistelyä, jota ei voi tosissaan kavereille suositella.
