Vincenzo Natalin esikoisohjausta ylistettiin vaihtoehtoisen elokuvan äiti maana sen tullessa -97. Voittipa leffa Toronton kansainvälisillä filmifestareillakin “Best Canadian First Feature Film” -palkinnon. Ja ymmärtäähän sen, jos käsikirjoitus (myös Vincenzo Natalin) tarjoaa ajateltavaa ja raina näyttää päällisin puolin todella mielenkiintoiselta.
Ryhmä ihmisiä herää täysin absurdissa ympäristössä, kuutiossa. Jokaisesta kuutiosta pääsee kuuteen uuteen kuutioon pienten ovien kautta. Kuutioiden väri vaihtelee ärsyttävän punaisesta pelottavan siniseen. Ihmisetkin ovat erilaisia: on poliisia, vankilakundia, matemaatikkoa, autististista poikaa, arkkitehtiä ja lääkäriä. Henkilöt tapaavat toisensa ja ovat täysin pihalla kaikesta.
Kuutiot ovat pullollaan toinen toistaan vaarallisempia ansoja. Porukka lähtee etenemään kuutiossa käyttäen hyväksi toistensa erikoiskykyjä, yrittäen päästä kuution ulkoreunalle ja uloskäynnille.
Kiinnostavaltahan tuo kuulostaa. Niin erikoiseksi mainostetussa pätkässä oli kuitenkin täysin tavalliseen muottiin sopivat henkilöhahmot. Dialogi ei millään tavalla lisää hienon ympäristön aiheuttamaa kauhua, vaan latistaa sitä. Elokuvassa käydään toisinaan loppuunkulutettuja väittelyitä ja klisheisiä pohdintoja kaiken merkityksestä.
Tällaista aivotyötä ei vain ole ennen käyty näin kekseliäissä puitteissa. Se on ansio, josta Cuben muistaa pitkään. Tunnelma n. 5x5m kokoisissa kuutioissa on ajoittain tappavan klaustrofobinen; jokainen repliikki enteilee paniikkia ja hysteriaa. Akustiikka on saatu mielenkiintoisen, jotenkin vedenalaisen oloiseksi. Koko elokuvahan kuvattiin vain yhdessä ainoassa kuutiossa, jonka seinäpaneeleja vaihdeltiin kuution vaihtuessa. Pienellä budjetilla (n. 365 000 Kanadan dollaria) on saatu paljon aikaan. Kekseliästä symboliikkaa leffassa piisaa, esimerkiksi se, että henkilöiden nimet ovat oikeiden vankiloiden nimiä. Loppuratkaisu saa katsojan hölmistymään.
Juonenkäänteet ovat valitettavasti ennalta-arvattavia ja näyttelijäsuoritukset pääasiassa puisia. Kaikesta huolimatta, onnea vaan Natalille hienosta ideasta. Nuoresta ohjaajanalusta uskoisi vielä tulevan jotain. Pelkällä hyvällä idealla ei vaan vielä pitkälle pötkitä. Olisi poika voinut odottaa hetken, että ohjaajan kokemus karttuu tai myydä käsikirjoituksensa alan mestareille.
Cuben katsoo mielenkiinnolla loppuun, mutta pettyy. Kuutio mikä kuutio.
nimimerkki: Istwan
