Dave Paynen esikoisohjaus kauhu-mysteeri Reeker on muutamilla elokuvafestareilla kohtalaisesti menestynyt säikytin, joka antaa jälleen uuden valon kuoleman ja elämän raja-maailmasta. Reekeriä ei lähdetty Suomentamaan, vaikka alkutekstien aikana ruudulle ilmestyykin teksti (löyhkä).
Reekerin tarina käynnistyy kun viisihenkinen seurue on menossa suuriin bileisiin osavaltion toiselle puolelle. Yhdellä heistä on mukana aimo annos varastteuja pillereitä ja seurueen yksi jäsen Jack (Gummersall) on sokea. Matkan aikana tulee ilmoitus radioista, että lähistöllä on sattunut paha onnettomuus, jonka seurauksena osa teistä on suljettuna. Seurue päättää pysähtyä erään huoltoaseman pihaan, jossa mielestään kerran jo kävivät. Huoltoasema ja sen takana oleva motelli ovat kuoleman hiljaiset kirjaimellisesti. Pian porukka aistii, että ilmassa on jotain outoa.
Dave Payne on kasannut varsin tunnelmallisen mysteeri-kauhuelokuvan. Tarina pitää katsojan ajatukset liikkeellä, että mikä tätä aiheuttaa tai mitä on oikein sattunut? Reeker kompastuu puolivälin jälkeen kun kuvaan astuu hieman turha hahmo ja palaset loksahtelee paikalleen liian nopeasti, tosin viimeinen twisti tulee kyllä täysin puun takaa. Reekerin voisi sanoa olevan Silent Hill meets Liftari.
Reeker on tehty minimaalisella budjetilla, mutta silti kauhu ja gore ovat saatu näyttämään hienolta. Alku-intro, jossa eräs perhe kokee kohtalonsa ollaan tehty kieliposkessa. Gorea ja inhottavuuksia Reekerissä riittää hyvin. Näyttelijäpuolella tehdään kohtalaista työtä. Devon Gummersall sokeana Jackina ja Eric Mabius mystisenä pelastajana Radfordina tekevät Reekerin mielenkiintoisimmat hahmot. Michael Irinside nähdään pienessä roolissa, vaimoaan etsivänä ja sydänvaivoista kärsivänä miehenä.
Kokonaisuutena Reeker on kelpo mysteeri-kauhuilu, johon ollaan saatu aikaiseksi melko kylmä tunnelma. Kokonaisuus ei aivan pysy kasassa vaan loppupuoli on enemmänkin tuttua murhaaja perässä uhri edellä -elokuva. Tosin Reekerin lopputwisti jättää hymyn suupieliin.
nimimerkki: andy
