Warner Brothers-yhtiölle aikanaan miljoonia dollareita voittoja ja tappioita takonut Aikido-mestari Steven Seagal piti vielä [movie]Vaarallisella Alueella[/movie]-elokuvankin jälkeen luonnonsuojeluteemasta kiinni kynsin ja hampain. Tästä seurasi toiminnan kaltaisilla aromeilla maustettu kantri-draama [movie]Tappava Salaisuus[/movie].
Jack Taggert on ympäristönsuojelun agentti, joka saapuu pikkukaupunkiin seurakunnan avustustyöntekijäksi naamioituneena tutkimaan vuoriston onkaloihin kätkettyjen myrkkyjen mysteeriä. Periamerikkalaisista junteista koostuva kylä ei kuitenkaan anna toivottua vieraanvaraisuutta, vaan aiheuttakin paheksuntaa kyläläisten keskuudessa. Jack päättää ottaa suoraviivaisemmat konstit käyttöön saadakseen tekijät edesvastuuseen. Vastarinta on mitätöntä, mutta rahan ja vallan voimaa ei pysty edes Jack pelkillä nyrkiniskuilla vastustamaan. Niiden lisäksi tarvitaan nimittäin myös todistajia ja veitsenterävää harkintakykyä.
Seagalin uran kilteimmäksi tuotannoksikin tituleerattu elokuva poikkeaa kyllä rakenteellisesti tyypillisestä kaavasta, vaikka päähahmoon voikin helposti samaistua Stevenin heikon muuntautumiskyvyn vuoksi. Hahmo on kuitenkin sosiaalinen ja intohimoinen suuresti välittämilleen asioille. Välillä Seagal hymyili jopa niin leveästi ja lämminsydämisesti, että kuvittelen muilla näyttelijöillä olleen pokassa pitämistä. Keskeisiä hahmoja on muutenkin melko runsaasti tarjolla. Katsojalle annetaan aikaa tutustua rauhassa uuteen ympäristöön ja hahmoihin, joten leffa pysyy tasapainossa suhteellisen hyvin ennen toiminnallisempaa loppua.
Musiikki on suuri osa elokuvaa, kuten myös Steveniä. Näyttelyn ulkopuolella hän on myös osa-aikainen blues-muusikko. Tappava salaisuus sisältääkin pieniä viittauksia miehen kitarataustaan itse elokuvassa ja viimeistäänkin lopputeksteissä. Musiikki kuvastaa hyvällä kosketuksella elokuvan ympäristöä ja kokonaisuutta.
Itse toimintakohtaukset edustavatkin elokuvan heikointa antia tällä kertaa. Budjettiin nähden ainostaan autoilukohdat edustavat vähän suuremman luokan valmisteluja. Pikakelauksen lailla etenevä isompi tulitaistelu ei kyllä minulta pisteitä saa, mutta lähitaistelut ovat melko perinteistä ja napsakkaa kuvastoa.
Kyseessä on siis kelvollinen tarina hieman rauhallisimmilla hengenvedoilla ja hyvällä porukalla kuvattuna. Seagalin matka Warner Brossin kirjoilla päättyi tähän teokseen, ainakin hetkellisesti. [movie]Exit Wounds[/movie] palautti vielä Stevenin takaisin maan päälle, mutta aivan uusiin piireihin. Se onkin sitten jo toinen tarina.
