Mitzi on alansa arvostettu osaaja. Felicia on pikemminkin räkänokka, mutta kehityskelpoinen sellainen. Mitzi tahtoo pykätä pystyyn kiertueen, mutta kunnon show tarvitsee vielä kolmannenkin jäsenen. Siispä Mitzi, jota esittää aina yhtä ihastuttava Hugo ”agentti Smith” Weaving, soittaa suruaikaa elelevälle vanhalle kunnon Bernadettelle (Stamp) ja pyytää tämän kypsemmän neidon myös mukaan. Niin alkaa tapahtumarikas roadmovie, jossa kolme ”ladyä” ja pinkki bussinrämä yrittävät päästä halki Australian kuivien ja kuumien maisemien.
Priscilla ei ehkä ole maailman täydellisin elokuva, mutta eittämättä yksi hauskimmista ”puolivalolla” pätkistä. Kysymys ei ole hassusta homoelokuvasta vaan pikemminkin hyväntuulisesta silmäyksestä viihdetaiteilijoiden elämään. Ikäviä puolia ei tietenkään unohdeta. Kenellä tahansa voi olla vaikeaa pakkelit naamalla ja korot alla… Ja varsinkin kun reissatessa täytyy kuunnella ”bloody Abba”, kuten Bernadette viehkosti ilmaisee.
Leffan musa on hyvää, kaikkea löytyy aarioista Gloria Gaynoriin ja tietenkin Abbaan. Näyttelijöistä suurin osa oli leffan valmistuttua vielä melkoisen tuntematonta joukkoa. Veteraaninäyttelijä Terence Stamp taisi olla maailmanlaajuisesti heistä tunnetuimpia (ukko teki mm. 60-luvulla loistavan murhaajaroolin leffassa Neitoperho eli The Collector) ja hänen näyttäytymisensä Bernadettenä onkin saanut paljon kiitosta. Hugo Weaving ei Mitzinä kuitenkaan ole tippaakaan huonompi, pikemminkin päin vastoin. Lumisen virran mies-nimisessä sarjassa machoillut Guy Pearce riehuu täysillä kevytkenkäisenä Feliciana ja on vähällä varastaa koko shown moneen otteeseen. Harmi vain, ettei hahmolla ole varsinaisesti kuin kaksi olotilaa, pirtsakka ja myrtsi. Loppu sakki onkin sitten lähinnä aboriginaaleja ja karvaisia karjuja, mikä on tietenkin pittoreskia ja hurmaavaa.
