Mainittakoon ihan aluksi etten ole lukenut E.L Jamesin “eroottisia” novelleja joihin kyseinen hollywoodin markkinoinnin helmiin lukeutuva elokuva Fifty Shades of Grey pohjautuu. Jotenkin aavistelen etten ole jäänyt yhtään mistään paitsi…
Novelleina Fifty Shades Of Grey- sarja juontaa juurensa kirjailijan Twilight fanfictionesta ja se myös näkyy elokuvan käsikirjoituksessa. En sano etteikö “fanifiktio” olisi kiva tapa kuluttaa aikaa tai harjoittaa kirjailijan taitojaan, mutta luoda niiden pohjalta eroottinen BDSM novellisarja, ja kaupan päälliseksi tehdä niistä elokuvatrilogia. Se on erittäin huono ajatus se. Jo 15 minuuttia elokuvaa katsottuaan huomaa ajattelevansa: “Miksi minä?”
Lyhyesti Fifty Shades Of Grey on suunnattu tylsistyneille kotirouville jotka haluavat jotain piristystä elämäänsä ja koska huumeet ovat laittomia ja avioerot mahdottomia, paras vaihtoehto on siis eroottinen romantisoitu elokuva BDSM maailmasta. Pääosissa hihhuloivat Anastasia Steele (Dakota Johnson) ja Christian Grey (Fall-sarjassa ihastuttanut, mutta nyt vaan lähinnä vihastuttava Jamie Dornan). Anastasia on ujo ja normaali naapurintyttö, joka ystävänsä sairastuttua joutuu/pääsee haastattelemaan salaperäistä miljonääri Christian Greyta koulun lehteen. Kipinät lentelevät parivaljakon välillä (tai sanottaisiinko, että pitäisi lennellä, koska ei se ainakaan katsojalle välity).
Ensitapaamisen jälkeen päähahmot maalaavat kuvia toisistaan. Anastasia kuvittelee romanttisia illallisia, elokuvailtoja ja lusikassa nukkumista. Kun taas Christian kuvittelee Anastasian samettisen punaisilla köysillä sidottuna sänkyyn, tiukasti ja varmasti. Silmät peitettynä harmaansävyisellä kravaatilla, jalkoväli odottavasti aukinaisena, selkä kaarella tulevasta nautinnosta, päästäen suustaan höyryäviä ja aistillisia huokauksia. Anastasian puressaan viettelevästi alahuultaan, repeävät Christian raukan kaikki henkselit… Mutta suostuuko kiltti suloinen Anastasia alistumaan dominoivan Christianin maailmaan? Turha spoilata sen enempää. Jos tuo oli mielestäsi mautonta ja täydellisen totaalisesti huonoa kirjoittamista, niin et todellakaan tule pitämään elokuvasta.
Helmeilevän täydellisen markkinoinnin ansiosta elokuva lupaa sinulle kuuman ja seksikkään pornofestin romantiikalla höystettynä ( Hei! Julkaisuajankohta oli kuitenkin ystävänpäivä) mutta mitään näistä et tule saamaan. Käteen elokuvasta jää huvittunut mieli, kun muistelee karmeaa ja kliseistä dialogia. Pöyristynyt ilme kasvoillaan vaan miettii elokuvan antamaa käsitystä BDSM-maailmasta. Kuinka paljon aikaa ja rahaa tähän on käytetty ja miksi? Miksi kukaan suostuisi lähtemään tämän elokuvan käsikirjoituksen pohjalta mukaan projektiin? Kenen mielestä pornonovellisarjan pohjalta oli helkkarin hyvä idea tehdä elokuva? (Ainoa järkeenkäypä syy on motiiveista vanhimpia eli raha) Miksi? Miksi? Miksi? MIIIIKSIII? Mutta kaikista suurin kysymys on kuitenkin se, että miksi tietoisesti menisi katsomaan eroottista elokuvaa tyttö/poikaystävänsä kanssa elokuviin? Tai en mää tiedä.
Täytyy kuitenkin antaa propsit ohjaajalle Sam Taylor-Johnsonille yrittämisestä, elokuva ei todellakaan kaadu hänen työhönsä. Edes tasainen ohjaus ei pelasta uppoavaa laivaa äärimmäisen paskalta käsikirjoitukselta. Vaikka pääosien esittäjät aikajoin suoriutuvat hommastaan ihan hienosti, mutta suuriltaosin näytteleminen on kuitenkin todella puista eikä mitään tunteita välity katsojalle, katsojan kissalle tai yhtään kenellekään. Johsonin ja Dornanin välinen kemia on olematon ja heidän välinen toimintansa on lähinnä koomista ja tuntuu etteivät näyttelijätkään ole ottaneet elokuvaa kovinkaan vakavasti.
Olipa elokuvan katsoja sitä mieltä, että elokuva on kaunis ja romanttinen tarina (lue: Twilight seksillä) tai sitten sitä mieltä, että elokuva on natsista propagandaa naisen alistamisesta (Lue: feminismi) on se silti vaan paska, ei sitä sen selkeämmin voi artikuloida. Mutta hei! Sentään soundtrack oli hyvä 🙂
Ps. Jos kuitenkin joudut markkinoinnin uhriksi (kuten allekirjoittanut), älä sano etten varoittanut.
Pps. Jos kuitenkin haluat jotain tämän tyyppistä elokuvaa katsoa, tsekkaa Secretary (2002, Maggie Gyllenhaal ja James Spader) Se on hyvä elokuva se.
