Leffan nähtyäni sitäpä ei käy kieltäminen etteikö Hotakaisen aivoitukset olisi vallan nerokkaita. Yhtään hepun kirjaa ei ole tullut luettua ja nyt tuntuu, että joskus niihin johonkin voisi tarttua.
Leffan tyylistä tulee osittain mieleen tietyntyyppinen kaurismäkiläisyys, mutta toisaalta roolihenkilöt pulputtavat kuin papupadat, joten suuremmat vertailut voidaan unohtaa.
Tietämätönkin voi hyvin kuvitella, että pläjäys on kyhätty kirjan päälle, on ne repliikit sen verran mietitympiä kuin tavallisesti. Perusviihteen nauttijalle leffa on takuulla hiukan outo ja mielenkiinto voi lopahtaa aikaisessakin vaiheessa.
Ennakkokuvitelmia hommasta ei ollut. Tarinassa tehdään autokauppaa, kaahataan Corollalla, ollaan varsin tylyjä, ihaillaan Arvi Lindiä ja juodaan kossua. Varsin suomalaista, mutta ei millään tavalla tavallisesti ilmaistuna. Itsekin meinasin välillä kieltämättä hiukan puutua kerrontatapaan.
Kepeä aihe, mutta raskas katsottava, hoksattavaa on paljon. Hulluistakin hulluin hahmo on Arvi Lindiä ihaileva autokauppias… Arvi, P**kele! Kirjana varmasti loistava, mutta leffana keskitasoa, mutta erilaista sellaista.
