Seppo Huunosen ohjaama Piilopirtti menestyi julkaisuvuotensa 1978 teatterilevityksessä hyvin reilulla 200 000 katsojalla. Myös ensiesitys tv:ssä vuonna 1982 keräsi miljoonayleisön. Katsojaluvuista ja kansan ilmeisestä kiinnostuksesta huolimatta Piilopirtti sai odottaa seuraava tv-esitystään 35 vuoden ajan. Tämä on hieman yllättävää, koska tyylinsä puolesta Piilopirtti edustaa suomalaisten elokuvien kevyttä laitaa, jonka voisi hyvin kuvitella kesäiltojen tv-lähetyksiin tasaisten uusintakertojen myötä.
Ville (Leo Lastumäki) ja Masa (Erkki Liikanen) ovat kaveruksia, jotka paheelliseen elämäänsä kyllästyneinä sekä kiinteistönvälittäjä Kososen (Kauko Helovirta) kanssa tehdyn vedonlyönnin myötä päättävät pidättäytyä paheista kuukauden ajaksi. Kaksikon taustoja ei sen tarkemmin selvitetä, mutta elokuvan alkukuvissa Villen luota lähtee nainen pois, ja Masan työpaikalla tulee kinaa miehen kosteista edustustehtävistä. Miehet kulkevat alkutekstien aikana syrjempään osaan Suomea lava-autoon lastatussa mökissä, laulun kera. Järven rannalle asetuttuaan naapuritalon sisarusparvi (Ritva Valkama, Petra Frey, Anu Panula) saapuu esittäytymään. Naisten ynnä muiden paheiden välttely tuottaa kaverusten kuukauteen eriasteisia jännitteitä.
Muissa arvioissa Piilopirttiä on syytetty löysästä käsikirjoituksesta. Toki elokuva kulkee kohtauksesta toiseen ilman varsinaista punaista lankaa tai suurta kehityskertomusta juonen osalta, mutta ainakin itse viihdyin elokuvan parissa. Lastumäen ja Liikasen välistä torailua on hauska seurata, kun miehet ajautuvat elokuvan mittaan molemmat omien paheidensa pariin, ja miesten keskinäiset kyräilyt toisiaan kohtaan pulpahtavat välillä pintaan. Piilopirtin tekijät eivät luultavasti olekaan tarkoittaneet elokuvaa miksikään suureksi ihmismielen ja paheiden tutkielmaksi, vaan yksittäisten kohtausten varassa kulkevaksi kevyeksi ajanvietteeksi. Loppupuolella elokuvan rytmi tosin hieman hajoaa, kun naapuritilalla aletaan kestitä ulkomaalaisturisteja ja esitellä heille suomalaisia maatalon töitä. Toki myös elokuvan päähahmot ovat kohtauksissa mukana, mutta yleiskuvassa turistiryhmän mukaantuominen on hieman irrallinen elementti, varsinkin kun talon vanha isäntä (Olavi Ahonen) ilmestyy kuviin vasta tässä vaiheessa, eikä hänelle muuta virkaa elokuvan juonessa ole kuin turistilauman ohjaaminen.
Kokonaisuutena Piilopirtti on kuin Suomen kesä parhaimmillaan: kevyt ja kepeä.
